"voiko ihanammin päivä enää alkaa"

Ja, det var sarkasm.

Aamulla Ma lähti parin päivän työreissulle Barcelonaan ( C lähti jo eilen kohti Englantia) ja mulle jäi sekä lapset että eläimet. Hyvissä ajoin kuuden jälkeen menin päästää ponin tarhaan ja suunnittelin myös koiria häkkiin. Cookie oli vaan vähän erimieltä ja juoksi mun käsien läpi karkuun. Mietin että kun muut koirat saa eka häkkiin, niin sekin tulee perässä. Väärin. Kun sain Pian houkuteltua sentti kerrallaan ruuan avulla (siinä kuivanappuloita peräjälkeen lqatpessa ja koiran napatessa yhden ja aina peruuttaen kaks askelta taakse mietin, että koitanko tosiaan huijata koiraa vai itseäni, että kyllä se sieltä tulee) ja Nicken nostettua perässä, ei Cookieta näkynyt enää koko pihapiirissä.
Kävin herättää lapset ja menin etsimään pihalle. Siinä vaiheessa oli jo suurin pimeys lähtenyt ja enää en tarttenut taskulamppua. Silti ruskeamustatäpläistä koiraa oli vaikea erottaa hämärässä. Jossakin päin koira haukahteli, mutta en osannut paikantaa saati tiennyt haukkuiko siellä oikea koira. vajaan tunnin verran ramppasin pitkin pihaa ja välillä antamassa ohjeita sisällä, kun vihdoin oli aika saada aamupala pöytään. Mä en malttanut edes syödä, kun vilkuilin vaan pihalle jos karvakuonoa näkyis. Päässä pyöri jo valtavat visiot miten Cookie on juossut autotielle tai vihainen naapuri on keksinyt jotain muuta.
Lähemmäs puoli kahdeksalta kuulin kummallista ryminää katoksesta missä on rankoja ja remonttisälää. Siellähän se maastonakki meni pujotellen alta, päältä ja sivulta. Hetkisen kiipeiltiin vuoron perään pitkin kasaa, koira edellä ja Matsku perässä, kunnes Cookie juoksi vahingossa suoraan syliin ja mä CowBoy-elkein lassosin sen talutushihnalla.
Sisälle huimaa vauhtia syömään aamupalaa, kasaamaan lasten välipalat ja keräämään omat salikamat, koska salille oli tarkoitus ehtiä kouluun viennin jälkeen, kun kerran kunno verryttelykin tuli aamulla suoritettua. Lasten mielestä oltiin myöhässä vaikka koulun pihalla oltiin yli vartti ennen koulun alkua.
Salilla sain vihdoin tunnukset, että voin varata tunteja netissä. Monesta nimen ja sähköpostin tavaamisesta huolimatta, oli staffi kuitenkin ottanut mun sähköpostin väärin ja kotona huomasin, että tunnukset ei toimi vieläkään. En siis päässyt paljon puusta pitkälle. Salitreeni sentään sujui kohtuullisesti (lämppänä juoksin ekaa kertaa ikinä juoksumatolla!), jos ei oteta huomioon jakkaraan kompastumista, jonka seurauksena makasin salin lattialla raajat oikoisenaan ja kyynärpää auki.
Kotona kävin pitkässä lämpimässä suihkussa, joka olikin päivän kohokohta. Pian suuntasin hakemaan A:n ja M:n kotiin ja molemmat oli ihan innoissaan, kun kerroin tekeväni lihapullia (ylitin itseni tekemällä ne ilman kumihanskoja!) Itsetehty hamppari ei ollut kuulemma hyvää, vaikka kuinka koitin ilahduttaa. Marraskuussa grillillä siis koittaa asiakaskato...
Futistreeneihin ehdittiin ajoissa, vaikka M tulin pihan rappuset aika peppuluisua alas, kun nappikset ei pitänytkään märällä puupinnalla. Itku pitkästä ilosta siis... Myös futiskentällä kastuvat nappikset ei olleet M:n mieleen. Mun mieleen ei taas ollut toteamus, että tahdon vessaan vaikka juuri ennen treenejä (siis 5min aikaisemmin) oli pitänyt käydä vessassa jos hätä oli. Ehdin kuin ehdinkin puoli kuuden StepAerobiciin, joka oli samassa paikassa missä olin aamulla salilla. ("maksoin" stepin jo aamulla mutta harkkarityttö otti vain salihinnan vaikka sain kyllä lipun myös ryhmäliikuntaan... Hups.) Pienen itsenäisen suunnistuksen jälkeen pääsin tunnille vain 1min myöhässä.
Tunti itsessään olikin aika floppi, sillä sanasto oli hankalaa ja liikkeet töysin erit kuin oon tottunut. Tuntu että jalat oli ihan solmussa, käsiä unohdin käyttää ja pompin miten sattuu täysin eri rytmissä muiden kanssa. Tunnin kruunas uusavuttomuus, kun en osannut laskea steppilautaa alas ja yks herrasmies tuli auttamaan. Huoh. Oli mun pakko kertoa ohjaajalle tunnin jälkeen, että en mä niin yksinkertainen ole, että en tajua liikkeitä, vaan kaikki johtuu kielimuurista. Helpotti.
Sitten M ja A autoon, P koukattiin matkanvarrelta ja autossa sytttyi ilmiriita korvapuusteista. P kun oli saanut koulussa yhden enemmän kuin A ja vielä kaveriltaan toisen ylimääräisen. Mun olis pitänyt kasilta alkaa leipomaan korvapuusteja kaiken muun ohessa. Mä kyllä ilmoitin, että mä keskustelen korvapuusteista seuraavan kerran lauantaina...
Vikat hampaiden kiristelyt oli kotona, koska yhtäkkiä muksut ilmoitti, että ykskään heistä ei tykkää itsetehdyistä lihapullista. Meinas haljeta pää, koska ei se raa'an lihan pyörittely munkaan lempparihommaa ole. No, nielin sanani. Kahdesta pellillisestä yhdestä lihapullasta M maistoi, isommat ei edes maistaneet. Harmitti. Myös P kadonneet korvikset (jotka löytyi lopulta omalta tyynyltä...) meinas aiheuttaa maailmanlopun, nyt selvittiin vain kiukkukohtauksella.
Illalla koirat ja poni onnistuneesti talliin sillä aikaa, kun muksujen piti käydä suihkussa. Kun tulin vähän vaille ysi takas, ainoastaan pikku M oli sängyssä yöpuvussa... Ei ärsyttänyt ei.
Loppuilta meni sovussa lukiessa hemläsaa, iltasatua ja letittäessä hiuksia sekä lohduttamassa äitiä ikävöivää P:tä. Rauha siis talossa. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Nyt mä meen suihkuun ja syömään jotain, koska mä en ole yksinkertaisesti vaan ehtinyt ennen. Ja mikä autuus, saan suihkutella ihan rauhassa ilman yhtään keskeytystä tai kysymystä. Ehkä mä yritän nauttia. :----)

EDIT: Vaikka tämä olikin pelkkää kitinää, niin edelleen viihdyn erittäin hyvin!<3

EDIT2: Unohdin mainita että tiputin veitsen varpaalleni saaden vuotavan haavan ja koirien kanssa taistellessa törmäsin sähköaitaan ja sain aikamoisen tällin. (ainakin 5 kertaa isompi kuin Suomessa?! :o)