No tämä aamu ei mennyt juuri paremmin kuin eilinen.
Aamulla heräsin puol seiska, vaikka kello oli ollut jo kuuden maissa soimassa. Hups, tais jäädä illalla äänettömälle.
Kävin herättää (pirteät!) lapset ja lähdin ulos aikeenani saada koirat ulos nopeasti, laittaa Tintin tarhaan ja heittää heinät perään. Suunnitelma kosahti ekassa vaiheessa, kun rottweiler Pia jumitti täysin ennen häkkiä. Ei auttanut ruoka, ei uhkailu eikä kiristys. Takaisin päin hän kyllä tuli, mutta jarrut lyötiin pohjaan portin lähestyessä.
Lopulta menin ovelle, jotta P tosi mulle siivun kinkkua, ajattelin koittaa jos herkkupalat edes toimis. Pia olikin nopeampi ja nappas koko paketin P.n kädestä... Ja siitähän ei niin vaan luovuttu. Lopulta mentiin takaisin talliin, jossa harhautin koiran ruokakipon avulla. Seurauksena ryöstetty mittakippo.
Kinkkupaketti näkymättömiin ja yks siivu mukaan, sen avulla koira olikin nopeasti häkissä! Kaks pienempää tuli tänään ihan nätisti ilman mitään omia seikkailuita. Ripeästi sisään tekee eväät ja auttamaan ulkovaatteissa.
Kun tulin takaisin kotiin alkoi mittakipon metsästys. Siinä rytäkässä juoksi Nicke remmi perässään ympäri pihaa ja lukitsin Piankin häkin ulkopuolelle, jotta sain rauhassa metsästää Cookien kanssa kipon -tai oikeastaan sen mitä oli jäljellä. Kaks minimaalista palaa.
Pia oli oppinut aamusta eikä meinannut tulla häkkiin edes kinkun avulla. Lopulta kaikki kolme koiraa, Pia, Nicke ja Cookie oli häkissä ja ovi turvallisesti kiinni. Sitten tekemään talli ja sisälle. Vaatteet laitoin pyykkikoneeseen ja nyt on aika hyvin ansaittujen päikkärien, jotta jaksaa siivota aamun jäljet ennen Ma:n kotiutumista. Voitte vaan kuvitella miten iloinen olen huomisesta aamusta, kun koirat ei ole mun vastuulla!
ZzZzZzZzZ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti