Iloista joulua!

En sockerbagare!

Jouluvalmistelut on täydessä vauhdissa! Onneksi se joulusiivo on pienin murhe. Eilen söin tacoja M:n kanssa,kun muut olivat yötä kavereillaan, askartelin vikat tontut ikkunoihin ja kun Ma tuli jouluostoksista, niin paketoin lahjoja. Totta kai piti päästä auttamaan, se on joulun paras osio! ;) Pulkka oli hivenen haastava.

Tänään aamulla suuntasin Malmöön tapaamaan yhtä "uutta" saksalaista au pairia, joka oli vaihtanut perhettä vähän kauempaa Malmöön. Tallusteltiin pitkin koristeltuja katuja osallistuttiimpa me semmoseen "terroristi-sitruuna" kampanjaankin. Käytiin syömässä Pizza Hutissa, missä nolasin itseni nätisti. Se mikä luulin olevan juustoa olikin kinkkua ja lopun varmaan arvaattekin... Pizza meni vaihtoon ja tarjoilija oli tosi tyytyväinen. Pahoittelin kyllä kovasti. Aina ei vaan osaa olla fiksu.

Sitten kolmen maissa päätin suunnata kotiin päin ja pääsinkin Triangelista näppärästi bussilla Värnhemmille, missä mulla oli aikaa 20min juosta viereiseen ostoskeskukseen ja ostaa vika puuttuva lahja. Well done! Bussissa taas ihmettelin ihmisten vyöryviä joululahjavuoria, mutta kotona odottikin paketit jotka oli noudettu postista mun ollessa maailmalla. "Tonttu" kyllä heti takavarikoi se jouluaattoon asti... :--)

Illan suunnitelmana oli knäck-och ischokladbakning! Miten siinä aina käy niin että A,M ja P tahtoo leipoa, mutta heti kun tavarat on kasattu pöydälle, kaikki häviää kuin tuhka tuuleen. Ja joka kerta leivon yksin. Ja siivoan. Höh. Toisaalta on se ihan kiva leipoa ihan rauhassa ilman kuutta lisäkättä. ;)

Nyt olis vikat paketit papereihin, vähän joulusiivoa ja pakettikorttien viimeistely! Huomenna sitten vielä vähän joululeipomisia ja perunalaatikon tekoa. Ajattelin mä salillekin ehtiä, että jouluna sitten voi syödä monen viikon edestä. ;) Ja pitää ostaa valkoinen paita mun valkoisen pitsipaidan alle. Tänään sen unohdin! Noh, on taas tekemistä, mutta eiköhän maanantaina saa vähän ottaa rauhallisemmin!

"kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen"

Matskun viikko on tehty väsymyksestä;
aikaisista aamuista, myöhäisistä illoista ja vähistä yöunista.
Viikonlopuksi suunnitellusta Malmön reissusta
ja siellä nähtävästä uudesta au pair -kaverista.
Joulukorttien odottamisesta.
Lähetettävien joulukorttien viimeistelystä ja postijonossa seisomisesta.
Piparkakkujen paistamisesta.
Vesisateen katselemisesta ja lenkkareilla liukastelusta.
Ehtipä tähän aamuun kasautua aamuspinning sekä sali ja rentouttava sauna.
Illan täytti salibandyn päätös sekä hampurilaisongelma.

Bra jobbat! Två dagar kvar.

Julklappar och vildsvin!

Mitä mä teen, kun joulu tulee ja paketit on avattu? Mun päivät koostuu tällä hetkellä niin täysin joulujutuista, että mulla tulee niin tyhjä olo 25. päivä aamulla. Ei yhtään pakettia paketoitavana, ei yhtään korttia askarreltavana, ei yhtään postipakettia lähetettävänä eikä yhtään lahjaa piiloteltavana. :o

Viikonloppuna olen myös nukkunut ihanan pitkiä yöunia, joista mut on kyllä herätetty viimeistään kymmeneltä. P:"Herää jo, kello on jo ihan hirmu paljon! me lähetään nyt pelaa!" Öö. Pitikö mut herättää, jos hekin kerran lähtivät. :D Mutta olipahan hyvää aikaa siivota huone joulukuntoon, kuunnella lisää joululauluja (Abballa on muutamia ihna huippuja) ja suunnatta hakemaan vikat tarvikkeet paketteja varten.

Nyt pyydän jo anteeksi, että Suomeen ei juuri paketteja lähde, sillä karu tosi asia, että lahjan lisäks olis maksettavana kiitettävät postikulut ja mä oon tosi huono vetämään rajaa kenelle menee ja kenelle ei.Niimpä eipä mene sitten juuri kellään! :--)

Eilen illalla taas me saatiin hassu koputus oveen, joku oli ajanut villisian yli ja se oli näitten mailla, joten pihalla odotti kuollut villisika. Riennettiin katsomaan sitä pelottavaa ja karvaista otusta ennen kuin C laittoi sen siihen kuntoon, että siitä tulee jonkun päivän ruokaa... Luojan kiitos mä oon kasvissyöjä! Hih. :-)

Nyt täytyy jatkaa joulupuuhia, että ehdin nauttia kaikesta kivasta ennen kuin joulu tulee! Tai voinhan mä jatkaa joulutorttujakin juhannukseen asti... =)

"...Jingle bells, jingle bells, jinlge all the way..."

"Vi komma vi komma från Pepparkakeland!"

Tämä kuu senkun jatkuu jouluisena ja tuoksuen kanelille. Uuni on ollut kuumana monen monta päivää, nyt on pullaa sekä pipareita, pöydällä nököttää piparkakkutalo. Ja on sitä taikinaa edelleen jääkaapissa, kaikkea viittä kiloa ei ole ehditty vielä muumeiksi, kameleiksi tai krokotiileiksi kaulia. Ainoastaan kaipaan mun Pikkumyy-muottia kotoa...

Joulukortitkin on hyvällä mallilla, oikeastaan postitusta vaille. Sekin varmaan käy jonkun muun toimesta, niin monta kertaa on muut mun kortit postittaneet, kun olen ne autoon unohtanut. :--D Onneksi ovat postittaneet, sillä taas aamulla tuli tieto, että on jenkeihin ja Hollantiin menneet Postcrossing-kortit. Hollannista tuli vastaussähköpostikin paikallisella kielellä.. Ai niin, on mulla kaks korttia tekemättä, kun Ma tilas heidän sukulaisille. Pitäis kuulemma olla vanhanaikaisia, inspiraatiota odotellessa!

Samanlaisia inspiraatioita odotan joka ilta, sillä mulla alkaa loppua piilopaikat! On käytetty varastot, uimapuvut, tyynynaluset, sammakkoprinssit, keltaiset saappaat, sohvatyynyt,leipomislaatikot, vessankaapit... Jos jollain on hyvä idea, niin erittäin mielelläni oton sen vastaan! ;) Kokeiltu on talon pohjapiirrustua, kirjaimista koottavat vihjeet, jaettavat vihjeet sekä piirrokset. Any ideas? Jouluaatoksi mulla kyllä pursuu ideoita, kun tila laajenee pihalle ja etsimiseenkin voi käyttää enemmän kuin 3min ennen pukemista. :-D

Viime viikonloppu koostui joululahjaostoksista ja Köpiksen reissusta. Lauantaina käytiin Ma:n ja P:n kanssa joululahjaostoksilla Löddessä. Mä kyllä vingutin korttia, mutta juuri joululahjoja ei mukaan tarttunut. Mutta vihdoin mulla on talvitakki! Juurikin sellainen josta oon unelmoinut, ja äärettömän lämmin! I H A N A . Sunnuntaina onnistuin haalimaan aika mukavasti lahjat kasaan, oikeastaan vain muutama Suomeen postitettava puuttuu. Lapsienkin lahjat oli melko kiven alla. En tahtonut ostaa mitään "turhaa" ja lelujakin sekä pelejä on täysin riittämiin.

Sunnuntain reissu oli oikein mukava, vaikka lunta tulikin vaakatasossa ja tuuli viilensi ilmaa noin kymmenen astetta. Otsikoina sunnuntaista löytyi mm. "Talvimyrsky riepotteli Ruotsia" ja "Lumipyry sekoitti Etelä-Ruotsin liikenteen". Mun junat oli kuitenkin ajoissa, mistä oon tosi tyytyväinen. Mun jo tunnetulla minuuttiaikataululla, kun olisin myöhästynyt bussistani (juurikin siitä vikasta!), jos yksikin aiemmista yhteyksistä olis ollut peruttu tai edes myöhässä...

Itse Köpiksen reissu rajoittui Strøgetillä seikkailemiseen (kauppa, lumesta pudistelu, huivin pois ottaminen, kaupassa kiertely, turhautuminen lumesta märkiin vaatteisiin, huivin takaisin asettelu, hupun nostaminen, 20m ulkona, "hei tää lumi menee edelleen silmiin", kauppa, lumesta pudistelu, huivin pois ottaminen, kaupassa kiertely, turhautuminen lumesta märkiin vaatteisiin, huivin takaisin asettelu, hupun nostaminen, 20m ulkona, "hei tää lumi menee edelleen silmiin", kauppa...x25) ja Tivolin jouluvalojen ihailemiseen.

Ennen Tivoliin menemistä kävin syömässä nurkan takana olevassa Hard Rock Cafessa. En ole ikinä ennen käynyt, ja nyt kun oli mahdollisuus päätin käyttää sen! Ruoka ei ollut kovin kummoista ja pöytääkin sai tovin odottaa, mutta eihän sitä olis voinut tietää jos ei olis kokeillut. :) Ja tarttui sieltä jokin pakettikin postittevaks! Ei siis ollenkaan turha käynti.

Tivoliin menin juurikin niiden joulumarkkinoiden ja 2 miljoonan lampun takia! Tuottivat ehkä vähän pettymyksen. Tai ainakin mun mielestä Saksan joulumarkkinat oli paremmat ja perinteisemmät. Siellä kojuja on vierivieressä ja soi joululaulut. On poniajelua, joulukarkkikojuja, villasukkia, joulukrääsää, glühweinia, vaikka mitä! Täällä oli lumipalloja heitteleviä lapsia ja vesilammikoita! :--D Olihan nämäkin hienot, valtavasti valoja ja pieni maatuskokoju! (ei, korviksia ei ollut..) Muutama karkkikoju ja ruokakojuja, osa Tivolin huvilaitteista oli toiminnassta, vaikkakin oli aika random istua vuoristoradassa keskellä lumipyryä.

Jotain kertoo ehkä se, että mä lähdin täysin tyhjin käsin pois sieltä! En ostanut edes glögiä. Tosin siinä vaiheessa kun varpaat oli niin jäässä, että tahdoin vain nopeasti lämpimään junaan! Toivottavasti vieressä istujaa ei haitannut mun varpaiden sulatus operaatio... Asiaa ei toki auttanut hajonnut junanovi, joka toi melkoisen kylmän viiman vaunuun.

Kesken junamatkan päätin hypätä pois Hylliessä, koska asema sijaitsee aivan Emporia-ostoskeskuksen naapurissa ja paljon oli joululahjoja vielä jäljellä ostettavaksi. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen olin taas paljon toiveikkaampi joulun suhteen, ehkä se vihdoin tulee. Tosin Suomi-paketit puuttui edelleen. Ehkä tänään..?

Kotibussilla tullessa torkuin ja odottelin vaan, että bussissa olevaan kylttiin tulee oman pysäkin nimi. Sen ihmeempiä ulos katselematta painoin stoppia, kun tauluun syttyi Björnahusen. Kun ovet aukes, alkoi mua epilyttää. Pysäkki ei näyttänyt yhtään siltä, miltä piti. Kyselin kuskilta ja se kertoikin Björnahusenin olevan edessä päin.
Seuraavalla pysäkillä taas pysäytin bussin, ei näyttänyt vieläkään tutulta... Tässä kohtaa eräs ystävällinen nainen kertoi taulun olevan rikki ja näyttävän pysäkit kaks pysäkkiä liian ajoissa. Björnahusen olis kuulemma seuraava. Silti hieman epäröin painaessani stoppia kolmannen kerran painoin stoppia. Alkoi kanssamatkustajien katseet pikkuisen kuumottaa niskassa... Onneksi olin vihdoin oikealla pysäkillä!

Kotona odottivat uteliaat lapset, joiden katseilta oli lahjapussit piilotettava. Varsinkaan, kun yksikään ei ollut vielä paketoitu. Lahjapaperin kyllä ostin jo Malmön Ikeasta lokakuussa (?), kun oltiin siellä fikailemassa Saksa-tyttöjen kanssa! Somaa kera piparkakku-ukkojen. "Vi komma vi komma från Pepparkakeland, och vägen vi vandrat tillsammans hand i hand!"

Nyt mulla on siis valtava ulkoa opettelu sekä huomisen päivän Lucia-laulujen ja joululaulujen kanssa. Hauska huomata, että paljon löytyy ihan uusia lauluja eikä niistä samoja vaan eri kielellä mitä me lauletaan suomeks. Osaan mä jo Tre pepparkaksgubbar ja Nu tändas tusen julenljus. Ja jonkun Lucia-lauluista!

Voisinpa muuten vaikka keittää glögiä kaveriks, mutta kun täällä on sähkökatko. Viime viikolla Ma kertoi, että se on sitten keskiviikko, kun sähköt on poissa 5h. "joo, okei, en leivo silloin mitään". Hmm, muistinpa sen silloin, en enää nyt. Ja mieleen ei tule mitään muuta kuin sähkövempaimia, ja kun ei niillä kerta voi nyt pelata, niin taidan ottaa päikkärit. ;)

Eskimo-Matsku kuittaa.

Ittepäisyyspäivä

Koko päivän ollut vähän hassu olo, kun periaatteessa on semmonen vapaa/rento/lomapäivä olo, mutta sitten kumminkin täällä kaikki paahtaa kovalla vauhdilla edes takas, kun ei täällä mitään pyhää nyt ole. Ehtisin mä kumminkin kiireen keskellä loikoilemaan aamupäivän koneella, kipaisemaan ulkona, askartelemaan sekä leipomaan. :) Linnan juhliakin aina välillä seurasin, Yle Areena vaan takkuili tosi pahasti! Mutta siis tämmösissä jutuissa päivä mennyt!

P.S Elämäni eka riisipuuro!
P.P.S Elämäni ekat karjalanpiirakat, nams!

Kronkeli shoppailija

Nyt oon kaks vuotta yrittänyt etsiä itselleni takkia! Nimenomaan talvitakkia, tosin nyt listalle pääsi myös kevättakki, sillä tuosta vihreästä hajos vetoketju. Kuvitelkaa vaan, kun tuo kivenheiton päässä oleva meri puhaltaa takin koossa pitävien nappien välistä takin sisään, hrrrr.

Syksyllä ajattelin että en stressaa takista, että pakko täällä on tultava jokin takki vastaan, kun on kerran eri kaupatkin. Ja pah! Ainoa varteenotettava yksilö löytyi alkuviikosta h&m:ltä... Tai itseasiassa molemmat kaks. Mä en vaan ole vielä vakuuttunut niiden paksuudesta.

Tänään piti lähteä Malmöön Entree-kauppakeskuskeen takkijahtiin, mutta jalka on vielä aika arka kiitos rappusten,niin jäi huomiselle taikka perjantaihin. Viikonloppuna lisää joulujuttuja kera leivonnan ja joulumarkkinoiden. :--) Toivottavasti siis pian kotiutuis pidemmän mallinen ja tarpeeks lämmin talvitakki, jota voi käyttää kera housujen että hameen!

"joulu on taas, joulu on taas"

Tämä viikonloppu on mennyt hurjan jouluisissa merkeissä!

Perjantaina kävin hakemassa postin puolen päivän maissa ja laatikolta takaisin kävellessä tajusin taivaalla leijailevan muutaman hassun lumihiutaleen. Koitin kovasti kuvaakin ottaa, mutta eihän semmosia minihiutaleita näkyvyt missään kamerassa. Hyvällä syyllä siis suuntasin takaisin peiton alle. Pian piti kuitenkin ryhtyä hommiin, sillä lauantaina oli eka joulukuuta ja mun tehtävänä piirtää tyttöjen joulukalenterihin kartat. Kaikki tietysti fiksusti ajoissa aloitettuna ja silleen...

Kolmen tunnin väkertämisen jälkeen talon pohjapiirros olis valmis ja nyt mulla on siis hätävara, jos joka päivä tee uutta. :) M:lle vähän helpotin ja piirsin yksityiskohtia talosta, ja sitten niiden lähimaille piilotan paketit.

Illalla suunniteltiin viikonlopun joululeipomisia, joita loppujen lopuksi tuskin edes ehdittiin aloittaa, sillä lauantai kului lisää karttoja piirtäen, pihalla lumessa (ainakin 3cm ja tytöt hiihti minisuksilla! (mua nauratti)) peuhaten sekä pienimuotoista pienoismallirakentamista harrastaen. ICA järjestää piparkakkutalokisan, ja Ma sen bongasi lehdestä. Mua ei ollut kovin vaikeeta yllyttää mukaan... Parin tunnin askartelupaja kasaan ja keittiössä kököttää parin viikosta päästä kilpailuun jätettävän talon aihio. Illalla vielä kiusasin vähän mielikuvitustani Suomesta tuoduilla itsensä ilmaisu välineillä. ;--)

Tänään aamulla taas heräsin Pn kanssa Landskronaan voimistelukisoihin. Herätys oli tosiaan reippaasti ennen kuutta... mutta oli tosi kiva kyllä seurata kisoja paikan päältä. Eniten yllätti, että ne kisas koko ajan joukkueena eikä yksilöinä. Joukkue oli siis myös esim. permannolla ja trampetilla. O.o Se oli mun mielestä tosi hassua. Toisaalta mun kokemus voimistelusta yltää tasan telkkarista seuraamiseen, joten ehkä se selittää jotain.

Tänäänkään kaikki ei ollut silleen sopivasti samaan aikaan kotona, että suurempia leipomisia olisi ehtinyt, mutta leivottiin me Pn kanssa kuus pellillistä pullaukkeleita, pitkoja, pullia, korvapuusteja ja vaikka mitä! Sen jälkeen vielä riehumaan pihalle (lunta on ainakin se 15cm jo!), niin nyt on kyllä täysin valmis sänkyyn. :--)

EDIT: Unohdin kertoa, että eilen ostettiin kaks pulloa glögiä (Vilma, en ole vielä koemaistanut!), perjantaina hankin joulukortteja (ostin!) ja törmäsiin ihaniin tonttulakkipäisiin lapsiin kaupassa!

EDIT: Niitä vähemmän jouluisia juttuja (tai onhan harmaapunaiset villasukat jouluiset?!), niin tänään tipuin rappuset alas puolen välin yläpuolelta. Villasukat ja rappuset on vissiin vähän huonoissa väleissä, kun piti tommosia kiistoja pitää. Turvonnut pikkurilli, kämmensyrjä sekä kyynerpää kiittävät. Selän ja reiden valtavat mustelmat taas ovat kovin kosketusarkoja. Saisko siitä edes videon, näiden sotavammojen jälkeen olis parempi edes huvittaa katsojia! :P

Tämä päivä on tehty...

... lumileikeistä!
...maalaamisesta!
...leipomisesta!
...joulushoppailusta!
...joulukorteista!
...joulukalenterin ekasta luukusta!
...paketoinnista!
..piparkakkutalon suunnittelusta!

Jeejee! Allt är bra o solen skiner! ;)

Vapaa-ajan täytettä

Mä olin jo tuossa muutaman viikon futistauolla päättänyt (eka se törmäys tekonurmen kanssa, sitten lapsien kanssa kiinni olemista ja vikana Suomi-lomaa), että keksin itselleni jotain muuta tekemistä parina iltana viikossa, että en menekään enää futistreeneihin.

Mulla on alusta asti ollut siellä tosi ulkopuolinen olo. Vaikka pelataankin joukkuepeliä, niin oon täysin erillinen osa joukkuetta, niin ennen treenejä kuin sielläkin. Aina joutuu "tunkemaan" johonkin porukkaan, jos on muita kuin yksilöharjoituksia eikä kukaan oma-aloitteisesti kysy, että haluanko johonkin ryhmään. Fikoissa oon kyllä mukana, mutta kukaan ei kysy mitään ja kaikilla on "omat" kaverit ja piirit istuu niiden kanssa. Kukaan ei esimerkiksi tarjoa leipää ja juustoa, kun ne sikin sokin kiertää pöydässä, vaan saan aina itse ne metsästää.

Totta kai nuo on pieniä juttuja, mutta kun niitä kasaantuu joka kerta, niin siitä tulee suuri juttu, joka ei enää motivoi lähtemään treeneihin ja tuo perhosia vatsaa jo treenipäivän aamulla.

Tiistaina kuitenkin törmäsin valmentajaan pukkarissa, kun menin A:n kanssa pukkareiden vessaan. Ekana olikin, että miten kiva kun tulit pitkästä aikaa, mutta sitten hän huomas mun tavalliset vaatteet ja treenikassin puuttumisen. Mä kuitenkin kerrankin sain suuni auki ja kerroin miltä musta tuntuu. Juteltiinkin sitten varmaan puol tuntia (på svenska muusta kuin säästä , jippii!) ja valmentaja sanoi olevansa tosi pettynyt jos lopettaisin. Oli hassua huomata, koska mä ajattelin, että eihän se olis kenellekään mikään menetys, jos tämmönen osa-aikapelaaja skippais loppuvuoden. Myönsin sen, että uudessa porukassa on vaikea mennä sinne keskipisteeks tai puhua pulputtaa ihmisten kanssa, joita tuskin nimeltä tuntee. Varsinkin kun se kaikki tapahtuu vieraalla kielellä. Mutta totta kai se vaatii sitä itse itsensä esille tuomista, voi kun se on vaan niin hankalaa... Ristiriitaista se kuitenkin on, sillä ymmärrän lähes kaiken treeneissä puhuttavasta ja muutenkin pärjään mun ruotsilla täällä, miksen sitten vaan avaa suutani?!

Nyt päädyttiin diiliin, että mulla on aikaa miettiä tiistaihin meenkö illalla treenaa ja sitten kävisin loppuvuoden aina tiistaisin treenaamassa, kun torstaisin mulla on kyytiongelmia ja valmentajakaan ei ole itse paikalla, niin ei voi tiputtaa kotimatkallaa, niinkuin ollaan välillä tehty. Samalla voisin yrittää joka kerta saavuttaa jonkun tavoitteen tyylillä, että treenien jälkeisessä kierroksessa kerron, oikeasti miltä tuntuu sekä koitan saada muut ymmärtämään, että jag klarar mig väl på svenska ja katsoa sitä kautta, että jos pääsisin osaksi joukkuetta. Joulukuun lopussa sitten voitais taas katsoa jatkoa.

Kyllähän se kuulostaa ihan hyvältä, ja tosi kiva kun siellä on joku, ketä oikeasti välittää tuunko ja miten mulla menee. Vaikka olinkin jo päättänyt viskata nappikset täällä puolen lahtea naulaan ja jatkaa vasta Suomessa, nyt mussa nostaa pikkusen päätään se Pikku Myy, joka ei heti tahtois luovuttaa ja joka tahtois esteiden yli. Onneksi tässä on monta päivää vielä asiaa pohtia, sillä kuitenkaan en tahdo "tuhlata" vuotta semmosen parissa, josta en täysin nauti. Ei mulla tämmöstä vuotta kuitenkaan monesti ole. :)

Eilen illalla vielä kirjauduin takaisin postcrossingin (lisää http://fi.wikipedia.org/wiki/Postcrossing)maailmaan, vaikka en enää vanhaa profiiliani takaisin saanut. Yläasteella ja vielä lukion ekalla postcrossasinkin ahkerasti ja omaa huonetta koristi saadut postikortit lankaan pujotettuina. Paljon tuli kortteja kärkimaista Saksasta, U.S.A:sta sekä Kiinasta, mutta muutamia myös pikkusen erikoisemmista maista kuten Israelista ja Taiwanista. Heti yöllä kirjoittelin muutaman kortin mm. Pohjois-Venäjälle, Jenkkeihin sekä Hollantiin. Yks syistä tais olla, että käyttäisin täällä edes vähän uhkaavasti alkureissun aikana pois karissutta englantia, mutta yhtä suuri syy oli into saada postikortteja tänne. Mikään ei voita tunnetta, kun päivittäin hakee postin ja lehden välistä tippuukin itselle suunnattu ylläri!

Maalausjututkin toin Suomesta, kun ajattelin että päivisin ois oikeasti aikaa maalata rauhassa, eikä se olis mitään hosumista, että värit esille, pohjan maalaus ja sitten saiskin olla jo siivoamassa. Tosin tämä viikko on mennyt jäniksen selässä eikä maalaushetkestä ole ollut tietoakaan. Ehkä sitten ensi viikolla... :--) (jos en väkerrä joulukortteja tai tai tai...)

Ha det så bra! ;)

Suomireissun tuliaisina säkki lakua

Suomessa ei juuri ehtinyt konetta avata, mutta nyt ollaan taas takaisin viikon "loman" jäljiltä. Tosin en muista lomalla nukkuneeni yli 5h putkeen tai istuneeni yli kymmentä minuuttia rauhassa sohvalla. Viikkoon mahtui siis kuusi päivää töitä, lasten treenien vetämistä, salilla käymistä, sairaalavierailuja, kavereita, vähän lisää kavereita, kiinalaista ruokaa, ihania pikkuprinsessoja, yöajeluita, glögia ja pipareita (varastoon!), Niaa, leipomista, Caribia-reissua kera mystisen höyrysaunojan, kebablihapitsaa (käännytin takaisin keittiöön!) sekä Kirin 80v. juhlaa.

Oikein onnistunut viikko siis! Tosin sitä unta olis saanut olla vähän enemmän. Tuntu myös ikävältä tehdä kaikkea kelloa katsoen. Uhkasinkin, että ens vierailun ajankohdasta en hiisku kenellekään!

Takaisin tullessa mut yllätti matkapahoinvointi, valtaisa nenäverenvuoto ja jo ennen bussia hajonnut treenikassi. Tosin ilmeisesti näistä johtuen kukaan ei uskaltanut mun viereen bussissa, vaikka se muuten olikin tupaten täynnä ja sain istua koko matkan rauhassa! Samoin lentokoneessa oli tilaa kolmen penkin verran! Kastrupiin päästyäni mulla oli aikaa junantuloon ja meinasin mennä Starrbucksiin kaakaolle, kunnes näin hinnaston: 6,5e kaakaosta! Kaakao jäi sinne ja mä suunnistin kuivin suin alakerrassa olevalle juna-asemalle. Siellä iloisesti kuulutettiinkin, että juna on myöhässä... Saxtorpiin saavuin sitten puol ysin sijasta vähän vaille kymppi. Mutta pääsinpä kumminkin!

Oli kyllä mukava nähdä tytöt (JA ONNI!) viikon jälkeen! Ja tunne oli vissiin molemminpuoleinen. Ja miten onnelliseksi he tulivat yhdestä Domino-paketista. Ne vissiin tykkää niistö oikeasti! Mun lakupussit taas vaan aiheutti irvistäviä naamoja.
:--D

Arki alkoi kyllä taas nopeasti, maanantaina reissattiin tyttöjen kanssa Lödde-koti väliä ja tänään M oli kotona kipeenä. M viihtyi iPadin vieressä ja mä askartelin synttärikortteja ja vuoden ekoja tonttu-ukkoja keittiön ikkunaan. Viikonloppuna on kuulemma edessa oikein iso jouluinen leipomisurakka!

Suomi, tj 0!

Happiness. Tätä päivää on tällä viikolla odotettu! Toivottavasti istun tällä hetkellä oikeessa junassa ja hyppään ajoissa Helsingin koneeseen. :--) viime kerralla meinas tulla vähän kiire, terkuin kolme kertaa kuulutettu Matsku. ;)

TJ 1 !

Pian on suuntana Suomi!

Tänään on matkaa ajatellen postiteltu kiitoskortteja ja koepakattu, sillä tarkoituksena on tulla reilun viikon visiitille vain olkalaukulla, joka menee kevyesti käsimatkatavaroiden rajoihin. Haastavaa pakkauksesta tekee treenivaatteiden, lenkkarien ja normivaatteiden laukkuun sovittaminen. Mielellään kun toisin pari suomalaista kirjaakin takaisin tänne päin. Ja ehdottomasti toisen parin villasukkia!

Viime päivät onkin siis mennyt tiiviisti keskellä erilaisia askartelupapereita, kartonkeja, helmiä, nappeja, naruja, tarroja, liimapurkkeja, teippejä... Oon tehnyt kiitoskortteja ja pelkästään kirjekuorien kirjoittamiseen kului kokonainen päivä. Miettikää vaan niitä kortteja. Tämänkin päivän vaatimaton saldo 7h ja viimeistely tapahtui muksujen innebandytreenien aikana hallin lattialla. ;) Postimies sai vielä yhden pussillisin kirjekuoria, kun olin jo ehtinyt laatikon tyhjentää. Meni vähän täpärälle!

Vaikka ei ikävä Suomeen olekaan valtava, niin on tämä viikko mennyt laskiessa päiviä. Kun tietää, että jotain erilaista tapahtuu, ei millään malttais odottaa. Kaikki bussi-ja juna-ainataulut on moneen kertaan tarkistetut, Suomi- ja Ruotsi-kukkarot siivottu ettei ole ylimääräisiä kuitteja mukana sekä passi kaivettu laatikosta. Lento siis lähtee perjantaina aamulla varttia yli ysi ja mun matka alkaa täältä vähän vaille kuus. Tahdon olla ajoissa kentällä, viime kerrasta Köpiksen lentokentällä jäi traumat... Muahan ei toki kuulutettu kolmea kertaa ja en ainakaan saapunut koneeseen 5min ennen koneen nousua.

Viikko näyttää melko buukatulta, heti perjantaina Turkuun tultaessa pääsen tanssimaan Niaa ja istumaan iltaa kavereiden kanssa. Lauantaina meen katsoo yhtä pikkuista mittarimatoa, ennenkuin neiti lähtee lomailemaan auringon alle ja sunnuntaina on urheiluseuran kissanristiäisiä ja tiedossa lisää kavereita! :--) Maanantaina alkaakin grillityöt ja illalla pääsee vetämään treenejä, jee! Sitä oon kaivannut. Mutta on mulla vielä hirveesti vapaa-aikaakin!

Vielä on edessä 30h tehokasta tuntia ennen kuin saan lähteä aamuhämärissä kävelemään bussipysäkille. :) Adjö!

En dag i Malmö

Eilen vietin isänpäivää nukkumalla aamulla pitkään ja kuuntelemalla musiikkia. Täällä isänpäivä ei taida olla yhtä suuri juhla kuin Suomessa (?), silti tuntui paremmalta antaa perheelle omaa aikaa keskenään ja syödä aamupala vasta myöhemmin. Tuntui hassulta kun lahjapapereita eikä isänpäivä-kakkua näkynytkään pöydässä.

Aamupäivällä hyppäsin bussiin suuntana Malmö, sillä olin suunnitellut toisen suomiaupparin kanssa näkeväni siellä. Suunnitelmissa oli uusi just avattu ostoskeskus, joka lupasi rentouttavaa ja visuaalista shoppailuhetkeä ja blaablaablaa. Bussit ei ollutkaan niin vaikeita kuin mä luulin ja pääsin ihan hyvin Emporiaan asti vaikka täytyikin kahdesta vaihtaa bussia ja ostaa bussikortti (täällä bussissa ei käy kortti eikä käteinen!!).

Shoppailusta ei mitään oikein tullut kun oli ihan kamalasti puhuttavaa ja suunnattiinkin syömään Vapianoon. (Se on kuulemma Suomessakin!) Mulle ravintola oli täysin uusi tuttavuus, mutta S tiesi käytännön. Ovelta sai kortin ja sitten siellä oli avoin keittiö, jossa kokit teki pastaa, pitsaa ja salaatteja. Ihmiset jonotti niihin ja näki itse, kun oma annos tehtiin. Kokki kirjas annoksen kortille ja lopuksi lähdettäessä kaikki maksettiin kassalle. Ruoka oli erittäin hyvää ja paikkakin saatiin, vaikka paikka oli tupaten täynnä.

Oli mukava puhua Suomea ja aupparijuttuja, mutta kyllä me rönsyiltiin myös kaikkiin muihin aiheisiin. Oli niin helppo, kun sai ilmaista itseään suomeks. Kun S lähti puoli kuuden maissa kohti bussiaan, mä suuntasin vielä muutamaksi minuutiksi kiertelemään ja löysinkin vihdoin treenitopin itselleni. Väri ei ollut ehkä ominta mua, mutta eiköhän se salille kelpaa. (Se ei ole oikeasti keltainen, vaan semmonen heijastinliivin värinen! :--D)

Sen jälkeen seikkailin vieressä olevalle juna-asemalle ja menin junalla Malmö C:lle, jotta säästin vähän aikaa. Siellä vaihdoin takas bussiin ja matkustin pysäkille, josta mun Saxtorp-bussi lähti. Ennen bussin lähtöä shoppailin vielä COOPista hiusvärin ja matkaeväitä. ;)