Tämänpäiväinen BodyPump oli täysin positiivinen kokemus. Vaikka ryhmäliikuntatunneilla olenkin käynyt, en ole koskaan pumpiin eksynyt. Innostava ohjaaja kertoi tekniikan lyhyesti kuullessaan ekakertalaisista. Liikkeet oli selkeitä, ja aina ohjeistettiin tarpeeksi. Tunti oli erittäin tehokas ja parkkiksella keräilinkin hetken voimia ajaa kotiin, sillä varsinkin kädet oli melkoista makaronia. Ainoa miinus tuli kommenteista eri painojen käytöstä, sillä mielestäni ohjaaja ei saa "määrätä", että tähän liikkeeseen jokainen laittaa vähintään 5kg molemmille sivuille tms. Mun mielestä siitä tulee vaan epämiellyttävä kilpailuhenki, että kuka tekee suurimmilla painoilla.
Mä tosiaan erehdyin aamulla kymmeneks BodyPumpiin. Taas törmäsin ongelmaan, että kaikkialle rekisteröityminen on hankalaa, kun ei ole ruotsalaista henkilötunnusta. Onneks oli paikkoja jäljellä! Nyt on kysely menossa kundserviceen, että miten jatkossa toimitaan, että saisin netissä varattua paikan tunnille.
Tosin en mä vielä ole varma, että missä salilla alan vakkaristi käymään. Tuo olis vaan uimahallin yhteydessä ja siten lähellä lasten harrastuksia, niin pääsis silleen suht kivasti. Toisaalta jos bussilla menee, niin joutuu 1.5km käveleen. Yks sali aukeaa ens viikonloppuna ja kolmatta meen tarkastelee kuluvalla viikolla. Ja loput on vielä hakusessa...
Etsin siis keskusta missä olis kiva sali ja mukavasti ryhmätunteja, mieluummin myös aamulla ja päivällä, niin pääsis siellä käymään, kun on vapaa-aikaa. Illalla on kumminkin paljon lasten harrastuksia. Plussaa tietty jos suosikkitunnit menee sopivasti lasten harrastusten aikaan.
Iltapäivällä ruokailin P:n ja P:n kaverin T:n rakentamassa majassa. Menuuna kolmioleipiä, pähkinöitä sekä avokadoaperuna-annos ja jälkkäriksi vaahtokarkkikaakao. Symppislounas, vaikka jo pumpin jälkeen nälkäsenä paistoinkin tomaattia pastan joukkoon.
Lilla M:n kanssa käytiin potkulautailemassa läheisiä teitä pitkin. Hurjan hauskaa oli kuulemma itse olla kyyydissä, kun toinen potkuttelee vauhtia.
Iltaseiskalta lähdettiin vielä A:n kanssa Häljarpiin viemään yks kirjepostilaatikkoon. Viattomasti kysyin A:ta mukaan, joka innostu ihan kympillä. Mähän en tajunut mitä kello oli, ja C oli varmasti tosi iloinen säätäessään A:n pyörää pimeessä tallissa. Hups. Kun palattiin puoli ysin maissa, mulle kerrottiin että löytyy niitä postilaatikoita lähempääkin...
Poljettiin pitkin pikkuteitä ja keskellä yhtä pitkää pimeetä pätkää oli metsässä parkkeerattu auto ja joku mies lymyili auton varjoissa. No, mähän kiihdytin vauhtia aikalailla, mutta onneks A ei huomannut mitään. Takaisin tullessa säpsähdin myös, kun sama auto ja sama mies vilkahti pyörän valokeilassa.. Hui.
