"Matilda, tro på dig själv"

Onni iloisesti piti mua koko yön valveilla ja aamuyön torkuistakin jo herätti siinä puoli kuuden maissa. Ei oikein riittänyt, kun valotkin taisin sammuttaa vasta puolen yön jälkeen. Aamupalan ja muiden lähtemisen jälkeen suuntasin takaisin omaan sänkyyn tavoitteena tehdä mind mappia futikseen liittyen, josko jotain treeneissä ymmärtäis. Kolmen sanan jälkeen seuraava havainto on puoli kakstoista, kun heräsin auringon lämpöön... Hups.

Samassa huomasin vatsani urheilullisuuden, se heitti taitavia voltteja kerta toisensa jälkeen. Ai että vähän jänskätti?

Päivän aktiviteetteinä oli imurointi ja korvapuustien leipominen, ajatteli että ajatukset pysyy aisoissa. Vähän harmitti, ettei ollut kameraa kädessä, kun lapset tulivat kotiin ja näkivät vadillisen korvapuusteja... Ilmeet oli kovin ilahtuneita. :)

Ja illalla oli ne paljon pelätyt treenit! Hengissä kuitenkin vielä oon. :--) Olihan se hankalaa, kun oli paljon uusia sanoja ja paljon uusi ihmisiä, jotka puhuivat kaikki ihan omanlaisesti. Ja samalla sekunnilla.

Ennen treenejä seikkailun Ma:n ja M:n kanssa Center Sydissä, kun M:llä on huomenna kaksosten synttärijuhlat, jonne lupasin näpertää somat kortit. Ei se shoppailu pienempää ole yhtään sen helpompaa, kyllä me B&R:ssä saatiin menemään kunnon tovi, kun sopivaa lahjusta etsittiin.
Mitä lähemmäs futiskenttiä ajettiin, sitä pakokauhuisemmaksi tulin. Parkkiksella olin jo ihan valmis kääntymään ympäri. Ma neuvoi missä on pukkarit, ja mä iloisesti vastasin että "ja behöver inte, ja kan åka hem med er". Mun vastaustani ei hyväksytty, vaan naurettiin että "M vet du va, jag tror att Matilda är lite nervöst". AI LITE?! Sen jälkeen sainkin kunnon saarnan pikkuiselta M:ltä, joka kiteytyi lopetukseen: "Matilda, tro på dig själv". Kamalan viisaita sanoja kamalan pieneltä ihmiseltä!

Kuitenkin pääsin treenaan ja pelaamaan (pakkina, ah<3), ja olen kuulemma erittäin tervetullut jatkossakin. Itse olen hivenen kriittisempi ja heti tämän flunssan jälkeen alkaakin melkoinen kuntokuuri. Viikko-ohjelmaan muutama lenkki ja muutama tunti touhuamista pallon kanssa, niin ehkä ens keväänä voi jo olla tyytyväinen. :)

p.s voisko joku selittää, että mitä tapahtuu, kun ens viikon treenien jälkeen on teoriaa?

EDIT: jos mä en huomenna ilmoita elonmerkkejä, niin makaan kokovartalokipeydessä sängyn pohjalla. Nyttekin jo on jalat siinä kunnossa, että hyvä kun pääsee kävelemään normaalisti....