Matsku on..?

Millainen on Matsku:

Itsepäinen...

..punapää.

Joka asuu tällä hetkellä Skånessa 5-henkisen perheen, kissojen, koirien ja hevosten kanssa.

Luonteeltani olen ulospäinsuuntautunut,

oman polkuni tallaaja,

enkä pelkää olla oma itseni.

Mulla on vuoden vanha kissa, joka on täällä mukana. (oli kuulemma tänään uinut kylpyammeessa...)

Pituuttani (tai sen puuttumista) pilkataan usein ja itse heitän lisää vettä myllyyn.

Olen äärimmäisen uupunut rankoista treenistä,

mutta samalla keho on niin ylikierroksille, ettei toivoakaan nukkumisesta.

Aloitin pelaamaan jalkapalloa paikallisessa futisjoukkueessa muutamien vuosien tauon jälkeen.

Rakastan spontaaneja reissuja, ja au pair -vuosikin on sellainen. Päätöksestä lähteä au pairiksi kului vain viikko ja ostin jo lentolippuja.

Tällä hetkellä tutustun uuten ympäristööni niin jalan, fillarilla kuin autollakin.

Tykkään näperrellä kaikkea pientä. Origameja, kortteja, palapelejä...

Rakastan hyöriä keittiössä. Mieluiten leipomassa. Jotain hyvää.

En tykkää hävitä ja...

...Siksi välillä otan asioita liian tosissani.

Sidon itseni usein liian moneen asiaan samaan aikaan.

Tykkään valokuvata, mutta usein tavallinen kamera jää kotiin, koska puhelimessa on hyvä kamera.

Istun mieluummin lukemassa kirjaa kuin katsomassa elokuvaa. Olen kirjaston vakioasiakas.

Rakastan saada postikortteja. Lähettäminen on kivaa, jos on muistanut ostaa postimerkkejä.

Opin paahtamaan vaahtokarkkeja vasta viime keväänä.

Yhtenä kesän parhaimmista päivistä puhaltelimme saippuakuplia kummipoikani kanssa.

Kohta menen nukkumaan nimettömän jääkarhuni viereen...

...vaikka olenkin selvästi yöihminen.

Vaikka en koskaan lakkaakaan olemasta lapsi,

rakastan kaikkea vanhaa.

Kuten suuurta kirjakokoelmaani, jossa on kirjoja 2000-luvulta sekä 1800-luvulta.

Koska oon ikuisesti lapsi, saan tykätä ilmapalloista, keinuista ja tikkareista.

Myös huvipuistot menevät samaan kastiin.

Laajalla ruokavaliolla koitan erottua viisvuotiaista.

Tulevaisuutta ajatellen olen opiskellut monia kieli.

Vaikka en olekaan taikauskoinen, niin toivon aina, kun kello on 11 yli 11.

Vaikka en siitä televisiosta välitäkään, frendit on sarja, joka saa aina hymyn huulille.

Marilynkin tuo hyvää mieltä.

Mutta olen hyvin iloinen, että en ole herättänyt yhtä suurta mielenkiintoa. En tykkää olla keskipisteenä.

Se sisäinen lapsi.

Sen lisäksi, että tykkään lentävistä menninkäisistä, pidän lentävistä hiuksista. Ööö.

Aamulla en osaa kommunikoida, siksi usein myös herätyskelloni jää soidessa huomioitta.

Tällä hetkellä kaikki kamat on vähän levällään ja herätyskellokin puuttuu.

Olen tyypillinen suomalainen ja hämmennyn kovasti kauniista sanoista.

Sen suomalaisuuden jälkeen onkin vaikea listata määrittäviä asioita.

Tulevaisuus ahdistaa,

siksi otin aikalisän tänne.

Olen kovin arka sanomaan, että mä en jaksa tai mä en pysty.

Ja apua on lähes mahdotonta pyytää.

Sitä vastoin yritän auttaa ja miellyttää muita parhaani mukaan.

Vaikka muut eivät kantaisikaan huolta, mä en unohda. Mielessä on paljon ihmisiä. Aina.

Mietin, että mitä jos sittenkin olisin mennyt tai jos en olisikaan sanonut.

<3


Mun mielestä rajana on ettei ketään loukata tai satuteta ja kaikilla on mahdollisuus onnellisuuteen.

Olen onnellinen, että mulla on tärkeitä ihmisiä.

Toivottavasti joku edes hymyili tämän kilometripostauksen aikana. :)