Olis kiva olla taikuri.

Taikoisin säädettävän luonnonvalon. Olin iloisesti tulossa esittelemään kivoja syysvaatteita, jotka tänään löysin, mutta en saanut enää yhtään vähääkään fiksua kuvaa auringon laskettua ja pimeyden saavuttua, joten sinne tippu se innostus.

Tänään ollaan vietetty tyttöjen kanssa kolmisin fredagsmysiä; välipalalla ilahdutin tekemällä pannaria, päivälliseks syötiin pitsaa, ja lopuksi katsottiin Barbie och älvornas hemlighet kera sipsien. Yks pitsa, yks sipsipussi ja kolme innokasta prinsessaa + Matsku, ei hyvä.

Ha en trevlig helg! :---) Go'natt!

Ei enää pelkkää lomailua..?

Jeij! Paljon on tullut laskuriin kävijöitä illan aikana! Kiva olisi myös lukea kommentteja!=)

Eilen pääsin jo maistamaan vähän arkea! Tosin normisti tuskin tulen nukkumaan puoli kahteentoista... Johtuukohan tämä kaikki siitä yhdestä vaivaisesta unettomasta yöstä, ei mun vielä niin vanha pitäis olla! Kun Ma tuli kotiin lasten kanssa, olin ekaa kertaa täysin vastuussa, kun Ma:lla oli jokin puhelinkokous.

Ekaks M ja A näytti mulle läheisen leikkikentän, hassua miten "keskellä ei mitään" kuvittelin asuvani. Ehkä sietäisi vähän tutkia ympäristöä, mutta kun en oikein tiedä minne päin lähteä. Ja oon myös kovin varovainen noiden kattien kanssa, ne ei vieläkään ole ylimpiä ystäviä ja koen tarpeellisena pitää niitä hiukan silmällä suurempien konflikien välttämiseksi.

Olin myös autuaasti unohtanut kuinka vaikeaa, on auttaa viis veetä fillaroimaan ilman apupyöriä. Ja kuinka turhautuneeksi hän tulee, jos häntä autetaan liikaa. Tai jos pyydän hidastamaan edessä olevan mutkan vuoksi. Tai hän harjoittelee numeroiden kirjoittamista ja huomautan, että kolmonen on nurinperin. Tai kysyn, liian aikaisin, että onko hän saanut jo uikkarit päälle. No,on tässä vielä aikaa oppia. :--)

Fillaroimisen jälkeen siis testattiin etupihalla nököttävä uima-allas! Siellä pulikointi on yksi lasten lemppareista, tosin en mä tiedä kuinka paljon vettä näkyi kaikkien delfiinien, renkaiden, räpylöiden sun muiden uimalelujen alta... Juuri kun saatiin välipalaa pöytään uimisen jälkeen, Ma ryntäsi kertomaan että nyt on valtava kiire A:n futistreeneihin ja hänen kokouksena jatkuu, joten mulle luovutettiin auton avaimet! Oli melko hämmentävää astua yhtäkkiä ison farmari-Subarun puikkoihin ja lähteä seikkailemaan kohti futiskenttää navigaattorina 8v A, joka kyllä hoiti mallikkaasti hommansa. Päästiin myös takaisin ilman eksymisiä!

Tänään sain jatkaa kuljettana toimimista viemällä lapset kouluun ja dagikseen. Edelleen tarvitsin pientä opastusta, jota tuli ihan mallikkaasti kaikista kolmesta suusta. Valitettavasti vain kaikista kolmesta suusta samaan aikaan ja Matskun aamuaivoille se oli hivenen liian hankalaa prosessoitavaksi ennen aamu kasia... Eikä ajauduttu kuin yhteen uukkariin, ylpeä oon.

Aamulla huomasin, että en ole moneen vuoteen istunut arkiaamuna aamiaispöydässä syömässä ihan oikeaa aamupalaa leivän ja murojen sekä appelsiinimehun kera. Tuntui hämmentävältä ylipäänsä syödä seitsemän jälkeen, saati ihmisten ympäröimänä. Ehkä tästäkin peikkolapsesta kehkeytyy aamuihminen tämän vuoden aikana... NOOT. Melkein yhtä hämmentävää oli tosiaan kuskata lapsia kouluun, Suomessa kun oon tottunut menemään aina linja-autolla ja sitten lukiossa fillarilla. Oon myös miettinyt eväitä, jotka lapsille pakataan mukaan kouluun ja dagikseen. Onko se jonkinlainen välipala vai eikö he saa koulusta ja dagiksesta lounasta?

Että mä rakastan noita keittiön tuoleja. <3 Ei mulla muuta, heippa!

Yhdeksän kuukauden seikkailu "kaukana kotoa"

Au pair -vuosi alkoi eilen väsyneesti, sillä vikana Suomi-päivänä oli vielä kuuden tunnin työvuoro, passinhakureissu poliisiasemalle sekä yleisurheilukoululaisten harjoitusten siivittämänä moikkaus tärkeille ihmisille. Kaiken tämän jälkeen tie vei lopulta armottoman pakkaustyömaan äärelle. Vaikka kuin oli mielestään kaikki pessyt valmiiksi ja vain matkalaukkuun laittamista vaille valmiina, niin koko ilta siinä meni. Ihan kunnollinen kahdeksan tunnin työpäivä...

Sitten vaan kissa koppaansa ja kohti lentokenttää. Sattuneesta syystä olen täysin sitä mieltä, että omistajalla ja lemmikillä on klooniluonteet; oli oikein pässinpää ja eka kun saatiin huijattua koppiin, niin pois ei olis tullut millään. Mutta seikkailipa hän Kastrupin kentälläkin vajaan parin tunnin verran, vaikka siinä ei tainnut olla oma tahto kyllä kyseessä. Mutta au pair -perheen Volvoon päästessä oli taas kaikki hyvin!

Perheen isä piristi mun päivää kyselemällä autoreissun (perheen kotiin) lopuksi, että niin puhunko mä kotona ruotsia? Ensin hämmennyin ja sen jälkeen sain suustani kakistettua, että en, täysin suomella mennään...
Täällä perheessä on kaikki loistavasti, lapset hyppäs ekalla kertaa jo kaulaan halaamaan ja ei mennyt kuin muutama tunti ja pelattiin Safari-Kimbleä asetelmassa, jossa Matsku toimi patjana... Mutta hienosti on siis otettu vastaan. :)

Tänään vuorossa oli rento aamu, nukuinkin yli 12 tunnin unet! Mulla on ihana sänky ja paljon tyynyjä! Heräsin siihen että Onni katselee ikkunanlaudalla torkkuen, että eikö tuo yks herää ollenkaan, ja päästä mua tekemään lisätutkimuksia. Perheellä on siis kissa, Safira, mutta neiti ei ole kovinkaan tyytyväinen uuteen tulokkaaseen; sähisee, sylkee ja murisee aina kun toinen karvaturpa tulee viittä metriä lähemmäs. Siksi illalla laitoin oven kiinni, saatiin kaikki ainakin rauhassa nukkua.

Päivällä kävin pihalla ja söin salaattia sekä tappelin Bloggeria vastaan, me ei olla vielä ihan parhaita kavereita. Mutta oli kyllä ihana istua uima-altaan vieressä ja lukea lehteä. Ja tulla sisälle syömään rauhassatehtyä hyvää salaattia, jossa oli muutakin kuin salaattia ja kurkkua.

Mutta kyllä tuli taloon taas tohinaa, kun C (perheen isä) ja lapset M, A ja P tulivat. Pian lähtikin P futistreeneihin ja Ma (äiti) heitti mut ja M gympaan! Voi miten tuli jo ikävä niiitä mun omia pikkusia natiaisia, joista oon saanut joka viikko nauttia. Onneksi oon jo ens kesänä touhuamassa niiden kanssa! Täältä kun on saanut vaikka mitä uusia leikkejä muistiin!

Nyt alkaa kyllä silmät taas painaa, vaikkei kello ole kuin hätinä kymmenen. Mutta kai sitä univelkaa kärsitään muutama päivä vielä... Ja yllättävän paljon energiaa vie se superskarppina olo, että ymmärtää kaiken mitä ympärillä puhutaan.

P.S Vielä olis päivän opiskelu edessä, sillä oon ottanut tavoitteekseni lukea joka päivä lehdestä kolumnin ja opetella kaikki uudet sanat! Thihi! Voi olla, että aamulla on tuplaurakka edessä... zZzZzZzZ.

Auppari själv!

Olen siis Matsku, keväällä 19 vuotta täyttänyt tyttölapsi, joka ei keksinyt tulevaisuuden opiskelupaikkaa niiden kuuluisien kolmen lukiovuoden aikana, jotka on "vain" jotta saa aikaa miettiä mitä tekee.

Siksi on siis vuoden kohteena on Skåne, tarkemmin Landskrona, jossa kolmilapsinen au pair -perheeni asuu mini-farminsa kanssa. Vuoteen mahtuu siis lapsien lisäksi hevosia, koiria sekä Safira-kissa että oma kissani Onni, joka päätti treenata ruotsiaan. :--) Illat täyttynee myös lasten harrastuksista, joita onkin melkoinen liuta. On futistreenejä, voimistelua, uintia, sählyä sekä tietenkin ratsastusta.

Perheen löysin netistä () ja muutamien viestien jälkeen päätettiin tulopäivä. Itse varasin lennot ja hoidin kaiken muunkin järjestelyn. Vaikka lähtö tulikin nopeasti, noin 4 viikkoa ekoista viesteistä, niin kaikki pitäisi olla nyt ihan kunnossa. PAITSI osoitteenmuutos postiin! Täytyykin heti soittaa... Oma tavoitteeni vuoden aikana lienee olevan sujuva ruotsinkielentaito, myöhemminkin jatkuva suhde perheen kanssa sekä idea siitä, mihin pääsykokeisiin ens keväänä luen!