Yhdeksän kuukauden seikkailu "kaukana kotoa"

Au pair -vuosi alkoi eilen väsyneesti, sillä vikana Suomi-päivänä oli vielä kuuden tunnin työvuoro, passinhakureissu poliisiasemalle sekä yleisurheilukoululaisten harjoitusten siivittämänä moikkaus tärkeille ihmisille. Kaiken tämän jälkeen tie vei lopulta armottoman pakkaustyömaan äärelle. Vaikka kuin oli mielestään kaikki pessyt valmiiksi ja vain matkalaukkuun laittamista vaille valmiina, niin koko ilta siinä meni. Ihan kunnollinen kahdeksan tunnin työpäivä...

Sitten vaan kissa koppaansa ja kohti lentokenttää. Sattuneesta syystä olen täysin sitä mieltä, että omistajalla ja lemmikillä on klooniluonteet; oli oikein pässinpää ja eka kun saatiin huijattua koppiin, niin pois ei olis tullut millään. Mutta seikkailipa hän Kastrupin kentälläkin vajaan parin tunnin verran, vaikka siinä ei tainnut olla oma tahto kyllä kyseessä. Mutta au pair -perheen Volvoon päästessä oli taas kaikki hyvin!

Perheen isä piristi mun päivää kyselemällä autoreissun (perheen kotiin) lopuksi, että niin puhunko mä kotona ruotsia? Ensin hämmennyin ja sen jälkeen sain suustani kakistettua, että en, täysin suomella mennään...
Täällä perheessä on kaikki loistavasti, lapset hyppäs ekalla kertaa jo kaulaan halaamaan ja ei mennyt kuin muutama tunti ja pelattiin Safari-Kimbleä asetelmassa, jossa Matsku toimi patjana... Mutta hienosti on siis otettu vastaan. :)

Tänään vuorossa oli rento aamu, nukuinkin yli 12 tunnin unet! Mulla on ihana sänky ja paljon tyynyjä! Heräsin siihen että Onni katselee ikkunanlaudalla torkkuen, että eikö tuo yks herää ollenkaan, ja päästä mua tekemään lisätutkimuksia. Perheellä on siis kissa, Safira, mutta neiti ei ole kovinkaan tyytyväinen uuteen tulokkaaseen; sähisee, sylkee ja murisee aina kun toinen karvaturpa tulee viittä metriä lähemmäs. Siksi illalla laitoin oven kiinni, saatiin kaikki ainakin rauhassa nukkua.

Päivällä kävin pihalla ja söin salaattia sekä tappelin Bloggeria vastaan, me ei olla vielä ihan parhaita kavereita. Mutta oli kyllä ihana istua uima-altaan vieressä ja lukea lehteä. Ja tulla sisälle syömään rauhassatehtyä hyvää salaattia, jossa oli muutakin kuin salaattia ja kurkkua.

Mutta kyllä tuli taloon taas tohinaa, kun C (perheen isä) ja lapset M, A ja P tulivat. Pian lähtikin P futistreeneihin ja Ma (äiti) heitti mut ja M gympaan! Voi miten tuli jo ikävä niiitä mun omia pikkusia natiaisia, joista oon saanut joka viikko nauttia. Onneksi oon jo ens kesänä touhuamassa niiden kanssa! Täältä kun on saanut vaikka mitä uusia leikkejä muistiin!

Nyt alkaa kyllä silmät taas painaa, vaikkei kello ole kuin hätinä kymmenen. Mutta kai sitä univelkaa kärsitään muutama päivä vielä... Ja yllättävän paljon energiaa vie se superskarppina olo, että ymmärtää kaiken mitä ympärillä puhutaan.

P.S Vielä olis päivän opiskelu edessä, sillä oon ottanut tavoitteekseni lukea joka päivä lehdestä kolumnin ja opetella kaikki uudet sanat! Thihi! Voi olla, että aamulla on tuplaurakka edessä... zZzZzZzZ.