Eilen pääsin jo maistamaan vähän arkea! Tosin normisti tuskin tulen nukkumaan puoli kahteentoista... Johtuukohan tämä kaikki siitä yhdestä vaivaisesta unettomasta yöstä, ei mun vielä niin vanha pitäis olla! Kun Ma tuli kotiin lasten kanssa, olin ekaa kertaa täysin vastuussa, kun Ma:lla oli jokin puhelinkokous.
Ekaks M ja A näytti mulle läheisen leikkikentän, hassua miten "keskellä ei mitään" kuvittelin asuvani. Ehkä sietäisi vähän tutkia ympäristöä, mutta kun en oikein tiedä minne päin lähteä. Ja oon myös kovin varovainen noiden kattien kanssa, ne ei vieläkään ole ylimpiä ystäviä ja koen tarpeellisena pitää niitä hiukan silmällä suurempien konflikien välttämiseksi.
Olin myös autuaasti unohtanut kuinka vaikeaa, on auttaa viis veetä fillaroimaan ilman apupyöriä. Ja kuinka turhautuneeksi hän tulee, jos häntä autetaan liikaa. Tai jos pyydän hidastamaan edessä olevan mutkan vuoksi. Tai hän harjoittelee numeroiden kirjoittamista ja huomautan, että kolmonen on nurinperin. Tai kysyn, liian aikaisin, että onko hän saanut jo uikkarit päälle. No,on tässä vielä aikaa oppia. :--)
Fillaroimisen jälkeen siis testattiin etupihalla nököttävä uima-allas! Siellä pulikointi on yksi lasten lemppareista, tosin en mä tiedä kuinka paljon vettä näkyi kaikkien delfiinien, renkaiden, räpylöiden sun muiden uimalelujen alta... Juuri kun saatiin välipalaa pöytään uimisen jälkeen, Ma ryntäsi kertomaan että nyt on valtava kiire A:n futistreeneihin ja hänen kokouksena jatkuu, joten mulle luovutettiin auton avaimet! Oli melko hämmentävää astua yhtäkkiä ison farmari-Subarun puikkoihin ja lähteä seikkailemaan kohti futiskenttää navigaattorina 8v A, joka kyllä hoiti mallikkaasti hommansa. Päästiin myös takaisin ilman eksymisiä!
Tänään sain jatkaa kuljettana toimimista viemällä lapset kouluun ja dagikseen. Edelleen tarvitsin pientä opastusta, jota tuli ihan mallikkaasti kaikista kolmesta suusta. Valitettavasti vain kaikista kolmesta suusta samaan aikaan ja Matskun aamuaivoille se oli hivenen liian hankalaa prosessoitavaksi ennen aamu kasia... Eikä ajauduttu kuin yhteen uukkariin, ylpeä oon.
Aamulla huomasin, että en ole moneen vuoteen istunut arkiaamuna aamiaispöydässä syömässä ihan oikeaa aamupalaa leivän ja murojen sekä appelsiinimehun kera. Tuntui hämmentävältä ylipäänsä syödä seitsemän jälkeen, saati ihmisten ympäröimänä. Ehkä tästäkin peikkolapsesta kehkeytyy aamuihminen tämän vuoden aikana... NOOT. Melkein yhtä hämmentävää oli tosiaan kuskata lapsia kouluun, Suomessa kun oon tottunut menemään aina linja-autolla ja sitten lukiossa fillarilla. Oon myös miettinyt eväitä, jotka lapsille pakataan mukaan kouluun ja dagikseen. Onko se jonkinlainen välipala vai eikö he saa koulusta ja dagiksesta lounasta?
Että mä rakastan noita keittiön tuoleja. <3 Ei mulla muuta, heippa!
3 kommenttia:
Kuulostaa niiiin tutulta :) Mullakin oli siellä pikku navigaattoreita aina, paitsi sillon se oli enimmäkseen P, kun muut oli niin pieniä. Kyllä ne saa ruoan dagiksessa ja koulussa mutta se mitä pakataan laatikoihin on välipala. :)
Kuulostaa jo ihan aidoilta "nanny" hommilta :-D
Tiina: Niin mä ajattelinkin, mutta... :D Vielä kun itse tajuais syödä kanssa jotain samaan aikaan, että ei kituis iltaan asti huomaamatta.
Kata: Du måste flyga att kolla! ;)
Lähetä kommentti