Vapaa-ajan täytettä

Mä olin jo tuossa muutaman viikon futistauolla päättänyt (eka se törmäys tekonurmen kanssa, sitten lapsien kanssa kiinni olemista ja vikana Suomi-lomaa), että keksin itselleni jotain muuta tekemistä parina iltana viikossa, että en menekään enää futistreeneihin.

Mulla on alusta asti ollut siellä tosi ulkopuolinen olo. Vaikka pelataankin joukkuepeliä, niin oon täysin erillinen osa joukkuetta, niin ennen treenejä kuin sielläkin. Aina joutuu "tunkemaan" johonkin porukkaan, jos on muita kuin yksilöharjoituksia eikä kukaan oma-aloitteisesti kysy, että haluanko johonkin ryhmään. Fikoissa oon kyllä mukana, mutta kukaan ei kysy mitään ja kaikilla on "omat" kaverit ja piirit istuu niiden kanssa. Kukaan ei esimerkiksi tarjoa leipää ja juustoa, kun ne sikin sokin kiertää pöydässä, vaan saan aina itse ne metsästää.

Totta kai nuo on pieniä juttuja, mutta kun niitä kasaantuu joka kerta, niin siitä tulee suuri juttu, joka ei enää motivoi lähtemään treeneihin ja tuo perhosia vatsaa jo treenipäivän aamulla.

Tiistaina kuitenkin törmäsin valmentajaan pukkarissa, kun menin A:n kanssa pukkareiden vessaan. Ekana olikin, että miten kiva kun tulit pitkästä aikaa, mutta sitten hän huomas mun tavalliset vaatteet ja treenikassin puuttumisen. Mä kuitenkin kerrankin sain suuni auki ja kerroin miltä musta tuntuu. Juteltiinkin sitten varmaan puol tuntia (på svenska muusta kuin säästä , jippii!) ja valmentaja sanoi olevansa tosi pettynyt jos lopettaisin. Oli hassua huomata, koska mä ajattelin, että eihän se olis kenellekään mikään menetys, jos tämmönen osa-aikapelaaja skippais loppuvuoden. Myönsin sen, että uudessa porukassa on vaikea mennä sinne keskipisteeks tai puhua pulputtaa ihmisten kanssa, joita tuskin nimeltä tuntee. Varsinkin kun se kaikki tapahtuu vieraalla kielellä. Mutta totta kai se vaatii sitä itse itsensä esille tuomista, voi kun se on vaan niin hankalaa... Ristiriitaista se kuitenkin on, sillä ymmärrän lähes kaiken treeneissä puhuttavasta ja muutenkin pärjään mun ruotsilla täällä, miksen sitten vaan avaa suutani?!

Nyt päädyttiin diiliin, että mulla on aikaa miettiä tiistaihin meenkö illalla treenaa ja sitten kävisin loppuvuoden aina tiistaisin treenaamassa, kun torstaisin mulla on kyytiongelmia ja valmentajakaan ei ole itse paikalla, niin ei voi tiputtaa kotimatkallaa, niinkuin ollaan välillä tehty. Samalla voisin yrittää joka kerta saavuttaa jonkun tavoitteen tyylillä, että treenien jälkeisessä kierroksessa kerron, oikeasti miltä tuntuu sekä koitan saada muut ymmärtämään, että jag klarar mig väl på svenska ja katsoa sitä kautta, että jos pääsisin osaksi joukkuetta. Joulukuun lopussa sitten voitais taas katsoa jatkoa.

Kyllähän se kuulostaa ihan hyvältä, ja tosi kiva kun siellä on joku, ketä oikeasti välittää tuunko ja miten mulla menee. Vaikka olinkin jo päättänyt viskata nappikset täällä puolen lahtea naulaan ja jatkaa vasta Suomessa, nyt mussa nostaa pikkusen päätään se Pikku Myy, joka ei heti tahtois luovuttaa ja joka tahtois esteiden yli. Onneksi tässä on monta päivää vielä asiaa pohtia, sillä kuitenkaan en tahdo "tuhlata" vuotta semmosen parissa, josta en täysin nauti. Ei mulla tämmöstä vuotta kuitenkaan monesti ole. :)

Eilen illalla vielä kirjauduin takaisin postcrossingin (lisää http://fi.wikipedia.org/wiki/Postcrossing)maailmaan, vaikka en enää vanhaa profiiliani takaisin saanut. Yläasteella ja vielä lukion ekalla postcrossasinkin ahkerasti ja omaa huonetta koristi saadut postikortit lankaan pujotettuina. Paljon tuli kortteja kärkimaista Saksasta, U.S.A:sta sekä Kiinasta, mutta muutamia myös pikkusen erikoisemmista maista kuten Israelista ja Taiwanista. Heti yöllä kirjoittelin muutaman kortin mm. Pohjois-Venäjälle, Jenkkeihin sekä Hollantiin. Yks syistä tais olla, että käyttäisin täällä edes vähän uhkaavasti alkureissun aikana pois karissutta englantia, mutta yhtä suuri syy oli into saada postikortteja tänne. Mikään ei voita tunnetta, kun päivittäin hakee postin ja lehden välistä tippuukin itselle suunnattu ylläri!

Maalausjututkin toin Suomesta, kun ajattelin että päivisin ois oikeasti aikaa maalata rauhassa, eikä se olis mitään hosumista, että värit esille, pohjan maalaus ja sitten saiskin olla jo siivoamassa. Tosin tämä viikko on mennyt jäniksen selässä eikä maalaushetkestä ole ollut tietoakaan. Ehkä sitten ensi viikolla... :--) (jos en väkerrä joulukortteja tai tai tai...)

Ha det så bra! ;)

Suomireissun tuliaisina säkki lakua

Suomessa ei juuri ehtinyt konetta avata, mutta nyt ollaan taas takaisin viikon "loman" jäljiltä. Tosin en muista lomalla nukkuneeni yli 5h putkeen tai istuneeni yli kymmentä minuuttia rauhassa sohvalla. Viikkoon mahtui siis kuusi päivää töitä, lasten treenien vetämistä, salilla käymistä, sairaalavierailuja, kavereita, vähän lisää kavereita, kiinalaista ruokaa, ihania pikkuprinsessoja, yöajeluita, glögia ja pipareita (varastoon!), Niaa, leipomista, Caribia-reissua kera mystisen höyrysaunojan, kebablihapitsaa (käännytin takaisin keittiöön!) sekä Kirin 80v. juhlaa.

Oikein onnistunut viikko siis! Tosin sitä unta olis saanut olla vähän enemmän. Tuntu myös ikävältä tehdä kaikkea kelloa katsoen. Uhkasinkin, että ens vierailun ajankohdasta en hiisku kenellekään!

Takaisin tullessa mut yllätti matkapahoinvointi, valtaisa nenäverenvuoto ja jo ennen bussia hajonnut treenikassi. Tosin ilmeisesti näistä johtuen kukaan ei uskaltanut mun viereen bussissa, vaikka se muuten olikin tupaten täynnä ja sain istua koko matkan rauhassa! Samoin lentokoneessa oli tilaa kolmen penkin verran! Kastrupiin päästyäni mulla oli aikaa junantuloon ja meinasin mennä Starrbucksiin kaakaolle, kunnes näin hinnaston: 6,5e kaakaosta! Kaakao jäi sinne ja mä suunnistin kuivin suin alakerrassa olevalle juna-asemalle. Siellä iloisesti kuulutettiinkin, että juna on myöhässä... Saxtorpiin saavuin sitten puol ysin sijasta vähän vaille kymppi. Mutta pääsinpä kumminkin!

Oli kyllä mukava nähdä tytöt (JA ONNI!) viikon jälkeen! Ja tunne oli vissiin molemminpuoleinen. Ja miten onnelliseksi he tulivat yhdestä Domino-paketista. Ne vissiin tykkää niistö oikeasti! Mun lakupussit taas vaan aiheutti irvistäviä naamoja.
:--D

Arki alkoi kyllä taas nopeasti, maanantaina reissattiin tyttöjen kanssa Lödde-koti väliä ja tänään M oli kotona kipeenä. M viihtyi iPadin vieressä ja mä askartelin synttärikortteja ja vuoden ekoja tonttu-ukkoja keittiön ikkunaan. Viikonloppuna on kuulemma edessa oikein iso jouluinen leipomisurakka!

Suomi, tj 0!

Happiness. Tätä päivää on tällä viikolla odotettu! Toivottavasti istun tällä hetkellä oikeessa junassa ja hyppään ajoissa Helsingin koneeseen. :--) viime kerralla meinas tulla vähän kiire, terkuin kolme kertaa kuulutettu Matsku. ;)

TJ 1 !

Pian on suuntana Suomi!

Tänään on matkaa ajatellen postiteltu kiitoskortteja ja koepakattu, sillä tarkoituksena on tulla reilun viikon visiitille vain olkalaukulla, joka menee kevyesti käsimatkatavaroiden rajoihin. Haastavaa pakkauksesta tekee treenivaatteiden, lenkkarien ja normivaatteiden laukkuun sovittaminen. Mielellään kun toisin pari suomalaista kirjaakin takaisin tänne päin. Ja ehdottomasti toisen parin villasukkia!

Viime päivät onkin siis mennyt tiiviisti keskellä erilaisia askartelupapereita, kartonkeja, helmiä, nappeja, naruja, tarroja, liimapurkkeja, teippejä... Oon tehnyt kiitoskortteja ja pelkästään kirjekuorien kirjoittamiseen kului kokonainen päivä. Miettikää vaan niitä kortteja. Tämänkin päivän vaatimaton saldo 7h ja viimeistely tapahtui muksujen innebandytreenien aikana hallin lattialla. ;) Postimies sai vielä yhden pussillisin kirjekuoria, kun olin jo ehtinyt laatikon tyhjentää. Meni vähän täpärälle!

Vaikka ei ikävä Suomeen olekaan valtava, niin on tämä viikko mennyt laskiessa päiviä. Kun tietää, että jotain erilaista tapahtuu, ei millään malttais odottaa. Kaikki bussi-ja juna-ainataulut on moneen kertaan tarkistetut, Suomi- ja Ruotsi-kukkarot siivottu ettei ole ylimääräisiä kuitteja mukana sekä passi kaivettu laatikosta. Lento siis lähtee perjantaina aamulla varttia yli ysi ja mun matka alkaa täältä vähän vaille kuus. Tahdon olla ajoissa kentällä, viime kerrasta Köpiksen lentokentällä jäi traumat... Muahan ei toki kuulutettu kolmea kertaa ja en ainakaan saapunut koneeseen 5min ennen koneen nousua.

Viikko näyttää melko buukatulta, heti perjantaina Turkuun tultaessa pääsen tanssimaan Niaa ja istumaan iltaa kavereiden kanssa. Lauantaina meen katsoo yhtä pikkuista mittarimatoa, ennenkuin neiti lähtee lomailemaan auringon alle ja sunnuntaina on urheiluseuran kissanristiäisiä ja tiedossa lisää kavereita! :--) Maanantaina alkaakin grillityöt ja illalla pääsee vetämään treenejä, jee! Sitä oon kaivannut. Mutta on mulla vielä hirveesti vapaa-aikaakin!

Vielä on edessä 30h tehokasta tuntia ennen kuin saan lähteä aamuhämärissä kävelemään bussipysäkille. :) Adjö!

En dag i Malmö

Eilen vietin isänpäivää nukkumalla aamulla pitkään ja kuuntelemalla musiikkia. Täällä isänpäivä ei taida olla yhtä suuri juhla kuin Suomessa (?), silti tuntui paremmalta antaa perheelle omaa aikaa keskenään ja syödä aamupala vasta myöhemmin. Tuntui hassulta kun lahjapapereita eikä isänpäivä-kakkua näkynytkään pöydässä.

Aamupäivällä hyppäsin bussiin suuntana Malmö, sillä olin suunnitellut toisen suomiaupparin kanssa näkeväni siellä. Suunnitelmissa oli uusi just avattu ostoskeskus, joka lupasi rentouttavaa ja visuaalista shoppailuhetkeä ja blaablaablaa. Bussit ei ollutkaan niin vaikeita kuin mä luulin ja pääsin ihan hyvin Emporiaan asti vaikka täytyikin kahdesta vaihtaa bussia ja ostaa bussikortti (täällä bussissa ei käy kortti eikä käteinen!!).

Shoppailusta ei mitään oikein tullut kun oli ihan kamalasti puhuttavaa ja suunnattiinkin syömään Vapianoon. (Se on kuulemma Suomessakin!) Mulle ravintola oli täysin uusi tuttavuus, mutta S tiesi käytännön. Ovelta sai kortin ja sitten siellä oli avoin keittiö, jossa kokit teki pastaa, pitsaa ja salaatteja. Ihmiset jonotti niihin ja näki itse, kun oma annos tehtiin. Kokki kirjas annoksen kortille ja lopuksi lähdettäessä kaikki maksettiin kassalle. Ruoka oli erittäin hyvää ja paikkakin saatiin, vaikka paikka oli tupaten täynnä.

Oli mukava puhua Suomea ja aupparijuttuja, mutta kyllä me rönsyiltiin myös kaikkiin muihin aiheisiin. Oli niin helppo, kun sai ilmaista itseään suomeks. Kun S lähti puoli kuuden maissa kohti bussiaan, mä suuntasin vielä muutamaksi minuutiksi kiertelemään ja löysinkin vihdoin treenitopin itselleni. Väri ei ollut ehkä ominta mua, mutta eiköhän se salille kelpaa. (Se ei ole oikeasti keltainen, vaan semmonen heijastinliivin värinen! :--D)

Sen jälkeen seikkailin vieressä olevalle juna-asemalle ja menin junalla Malmö C:lle, jotta säästin vähän aikaa. Siellä vaihdoin takas bussiin ja matkustin pysäkille, josta mun Saxtorp-bussi lähti. Ennen bussin lähtöä shoppailin vielä COOPista hiusvärin ja matkaeväitä. ;)

Pappa rockar!

Tänään on semmonen päivä, kun olis mielellään siellä puolen merta. Tekis mieli leipoa kakku ja askarrella. Ja päästä syömään aamupalaksi täytekakkua!

Mun tarttee näyttää mun viime viikon ostos. Pakettiin se ei päässyt, kun jäljellä ei ollut kuin s-kokoa, joten itse täytyi uhrautua. ;) Hinnallakaan ei ollut pilattu tämä soma yksilö!

Hyvää isänpäivää! ♥ Grattis på farsdagen! Du rockar! ;)

FORE!!!

Eilinen meni kiville, koska viihdyin peiton alla vähän liian kauan... No, onneksi tänään on päivä uusi! Olis tarkoitus saada tehtyä kiitoskortteja eteenpäin, kehittää valokuvia Lundissa, postittaa pari pakettia sekä soitella erinäisiä puheluja Suomeen.
Päivän saldona on jo salitreeni, vaikka vaatteita vaihtaessa olinkin niin väsynyt, että olisin voinut samantien käpertyä pukkarin nurkkaan päikkäreille.

Mä oon aina kuunnellut kitinää, kun naiset katsoo miten muut treenaa ja miten kaikki on paremmassa kunnossa ja miten tuo nyt tekee kovemmin ja isommilla painoilla ja vitsit miten hassulta tuo näyttää. Mutta voi vitsit mun nauruhermoja kutkutteli, kun tein haukkareita punttispuolella (tila jaettu seinällä niin, että toisella puolella laitteet ja toisella voi tehdä vapailla ym) ja sinne tuli samaan aikaan kaks miestä. Voi sitä vilkuilun ja machoilun määrää, kumpikaan ei meinannnut päästä aloittamaan treeniä, kun vuorotellen kytättiin mitä toinen laittaa painoja ja miten se nyt varmasti tekee ja jaksaakohan se enemmän kuin minä.

Tajusin myös tänään, että mein salilla on kahvi-/kaakaokone! Ja iiiiiiso hedelmäkulho. Hyvin on siis huolehdittu, että kaikki kulutettu saadaan varmasti takaisin. ;)

Nyt mä kuitenkin meen syömään lounasta (kello on 25 yli 10! Oon viimeksi syönyt ala-asteella tähän aikaan!) ja sitten suuntaan Lundiin, kun kahden päivän etsinnäin jälkeen löysin fotoliikkeen, jossa kuvat kehitetään tunnissa. Illalla on taas ohjelmassa innebandya ja lenkkiä Mn gympan aikaan. :)

Pari kuvaa viikonlopun hihityskohtauksen aiheuttajasta ;) Fore!!!

Mur mur mur.

Tulin vaan kertomaan, että tämmöset aamut sais jäädä välistä. Ekaks nenäverenvuoto piinaa mua puol aamua ja toisen puol aamua kuuntelen, kun pikku prinsessa huutaa kurkkunsa käheeksi, koska ei halua kammata hiuksia. Lopputuloksena superkiukkuinen P ja A sekä Matskun skippaantunut aamusali että puolen tunnin myöhästyminen normiaikataulusta. Hmph.

Ehkä illalla mun sanainen arkkuni aukeaa vähän laajemmin. Nyt meen nukkumaan. Piste. (ja jos joku kauppias uskaltaakin ovelle kesken mun kauneusunien niiiiiin...!!!)

Superveckoslut med supertjejerna!

Perjantai oli siis hyvä päivä kera salin ja metsälenkin. Lauantai oli vieläkin parempi kera rantareissun, Ikean omppupiirakan ja kielisolmujen.

Viime viikonloppuna tapaamani saksalaiset tytöt pyysi mua mukaan la roadtripille Falsterbohon. Eihän se nyt valtavan pitkä matka ollut, mutta ilman gps:iä ja ajo-ohjeenkin hukkuessa oli meillä muutama harharetki. Veberödistä lähdettiin ( en eksynyt kuin 30min lenkin sinne ajaessa...) pikkuiselle bmw:llä ja suunnattiin kohti Falsterbon hiekkarantaa. Siellä oli kaunista myöskin marraskuussa eikä edes kovin kylmä. Saksalaiset G, K ja L tosin vetivät pipot syvälle päähän parkkiksella ja vanttuitakaan ei autoon jätetty.

Illalla fikailtiin Malmön IKEAssa, kun kaikki somat pikku bagerit meni jo ennen neljää kiinni. Mutta oli IKEAssakin hyviä omppupiirakoita ja ekomuffinsseja kera

mustikoiden. Njam. Tietty me sitten vähän kierrettiin myös jouluputiikissa, mutta sieltä ei tarttunut mukaan kuin lahjapaperia. (mulla ei ikinä ole ollut piparkakkulahjapaperia!)

Ruokakaupan kautta takaisin Veberödiin, jossa kokkailtiin pastaa sekä maissia. Puhuttiin paljon - niin paljon että melkein unohdettiin syödä. Mutta oli äärettömän mukavaa, kun muutkin oli "yhtä huonoja" ruotsissa, niin sai puhua täysin rentoutuneestivirheistä välittämättä. Myös saksa toimi keskustelukielenä, eiköhän se takaisin päähän tule ennen kevään pääsykokeita,jos semmosta vaihtoehtoa mietin.

Hyvästä seurasta johtuen auto kaarsi kotipihaan vasta puolen yön tienoilla ja tällä kertaa avain oli piilossaa ja pääsin suoraan peiton alle. Nukahdinkin varmaan hymy huulilla, sillä en muista koska olen niin paljon nauranut kuin eilen illalla! :D

Muut ymmärsi auppariongelmia, koska itsellä on omia samanlaisia asioita joka päivä. Tähän liittyenkin oon "tavannut" toisen suomalaisen au pairin! ..joka asuu Falunissa. :( Mutta kommunikointi onnistuu onneksi myös netissä ja on ollut huippukivaa jutella. Tänään suunniteltiinkin keväälle pikku turistireissua Tukholmaan! ;)

Tänään rentoilin koko päivän. Söin rauhallisen aamupalan, juttelin fb:ssä kavereille, siivoilin huonetta ja iltapäivällä suuntasin salille. Ohjelmassa oli Kettlebell cirkel eli kahvakuulatreeniä ja heti perään spinning. Vaikka jalat tuskin kantoi spinningsalista ulos, oli mahtava olo. Pysyin paremmin ja paremmin taas kärryillä ja oli semmonen olo, että on oikeasti tehnyt jotain. Treenin kruunasi sauna.<3

Loppuilta on mennyt haliessa A:n ja P:n kanssa, joilla on kuulemma ollut huippuviikko Suomessa. Kumminkin oli kiva palata ja ihan yhtä mukavaa oli musta, että ne palas. Täällä on ollut melko tyhjää ilman "suuria" prinsessoja.

P.S 1.5viikkoa!

Tänään koitti yllättävä vapaapäivä, kun M suuntaskin äitinsä mukana töihin. Aamulla olin kaiken irti vapaasta ja suuntasin heti oven sulkeuduttua nukkumaan. Neljän tunnin aamupäikkärit teki terää ja jaksoin lähteä salille. Saunan skippasin keskellä päivää, joten lounaan jälkeen jaksoin vielä lähteä tutkimaan tätäläheistä luontoa. Tarkoituksena oli löytää metsä. Lenkkeillessä oon nähnyt muutamia polkuja ja nyt lähdin täysin sattumanvaraisesti niitä koluamaan.

Ekaksi löysin jonkunnäköiset radan. Motocross-rata ja kiipeilyjuttuja. Vähän ehkä aikansa nähnyt, mutta kumminkin. Seuraavaksi löysin isompia polkuja ja auringonsäteitä. Pitkiä ylämäkiä juoksuvetoihin ja katkenneita puunrunkoja palautteluihin. Mukavan rauhallisia puita ja värikkäitä lehtiä. Lopuksi puumajan ja oksilla roikkuvia pehmoleluja. Yksi oli kovin viikonlopun teemaan sopiva.

Mulla oli rentouttavat kaksi tuntia. <3