Nyt tasan vuosi myöhemmin oon onnellinen, että en asettanut tavoitteita ja päämääriä, kuvitellut asioita etukäteen tai varustautunut ennakkoluuloilla. Ekana aamuna Cn tullessa hakemaan mua lentokentältä mulla oli kissa hukassa ja saldona nolla tuntia unta edelliseltä yöltä, eli menin just semmosena sattuu ja tapahtuu -Matskuna mimmonen olen oikeastikin.
Mun vuosi au pairina vieraassa maassa antoi mulle valtavasti kaikkea. Kaikkea kokemaa, näkemää, tehtyä ja kuulemaa on täysin mahdoton eteenpäin välittää, mutta yritän kumminkin.
Ehkä tärkeimpänä mä oon saanut toisen perheen, jonne on aina ovet auki. Paikan, jossa tunnen olevani kotonani.
Eka tuntui hassulta vaan pujahtaa yhdeksi perheenjäseneksi perheeseen, josta ei käytännössä vielä tíennyt mitään. Kuitenkin jo ensimmäisten päivien aikana vieraskoreus hävisi ja arki alkoi. Juurikin se arki auttoi sopeutumaan, kaikki tuntui helpommalta kun tiesi mitä koskakin tapahtuu ja mitä milloinkin pitää tehdä. Vuoden aikana opittiin tuntemaan toisemme erittäin hyvin ja au pair -aikana sattuneet ikävätkin jutut oli helpompi kestää ja kokea, kun tiesi että musta välitetään. Viimeisenä iltana oli uskomattoman vaikeeta sanoa heipat koko perheelle, vaikka tiesinkin tulevani takaisin kuukauden päästä. Mä oon aina luullut, että en ole julkisesti itkevää tyyppiä, mutta matka Löddeköpingen futiskentältä Turun lentokentältä käänsi käsitykset päälaelleen...
A kiteytti aika íhanasti, ja musta tämä on toiminut myös toisin päin: "Det har varit jättekul att få lära känna dig för att du är rolig, du är smart, du är snäll, du gillar att pyssla, du gillar att baka men framför allt har du varit en bra VÄN."
Joulun vietin Ruotsissa ja oon erittäin iloinen, että sain viettää joulun perheessä. Tuntui että kuuluin porukkaan, vaikka silti oli hankala pidätellä kyyneleitä, kun mamma soitti jouluaattona ja toivotti hyvää joulua. Vietin siellä myös muut juhlapyhät ja koin ruotsalaisen perheen tavat viettää niitä. Sain kokemuksia, jotka muutoin eivät olisi mahdollisia.
Sain ystäviä. Syksyllä tuntui hankalalta saada ystäviä ja olin jo lähes valmis heittämään kirveen kaivoon, mutta vuoden vaihde toi muutoksen. Syksyllä saadut kaverit pysyivät, mutta alkuvuodesta sain ystävän, joka tulee pysymään pitkään. Ystävän jonka kanssa vois puhua mistä vaan tai olla vaan hiljaa. Ystävän jonka kanssa vois ihmetellä elämän iloja tai suruja. Ystävän jonka kanssa vois päivällä vahtia lapsia tai illalla juhlia ulkona. Ystävän jonka kanssa oli hyvä olla. Toinen samanmoinen tuli vähän myöhemmin. <3
Sain kokemuksia joita kannan mukanani loppuelämän. Vuoden aikana keräsin itseluottamusta enemmän kuin moneen vuoteen ja opin luottamaan, että kaikki ratkeaa ennemmin tai myöhemmin. Olen aina ollut vähän "oman tieni kulkija" ja tämä vuosi vahvisti ajatuksia siitä, että elämä pitää tehdä omanlaiseksi eikä turhaan elää muille. Jos mä en olis itse päättänyt ja järjestänyt, mä olisin viettänyt vuoden Suomessa jumittaen, makkaraperunoita paistaen. Mä en olis tavannut uusia ihmisiä, mä en olis saanut uskomattomia muistoja enkä mä olis oletettavasti koskaan muuttanut meren toiselle laidalle.
Vuoden aikana karistin turistiajatuksen päästäni ja elin ihan tavallista arkea kaukana "kotoa". Ruotsista tuli mun toinen kotimaa ja ruotsin kielestä kieli, jolla pystyn itseäni sujuvasti ilmaisemaan. Au Pair -vuosi vahvisti mun kielitaitoa niin, että keväällä multa löytyi rohkeutta hakea Tukholmaan kouluun ja miettiä tulevaisuutta muualla kuin Suomessa. Noin kolme viikkoa sitten sain tiedon, että mua odottaa paikka Tukholmassa gymnastik- och idrottshögskolassa. Mietin viisi minuuttia ja otin paikan vastaan!
Opin nauttimaan leffailloista kotona. Opin kärsivällisyyttä. Opin juomaan kaakaota sekä tekemään erilaisia lettejä. Opin huijaamaan koiria savukinkulla sekä hoitamaan kania. Opin jakamaan kylpyhuoneen. Opin nukkumaan vaikka Mn kylmät varpaat kutittivat selkää. Opin että elämä on suuri mahdollisuus nähdä, kuulla sekä kokea.
Mä toivon, että ootte saaneet vuoden aikana edes pienen palan mun kokemasta ja tuntemasta. Kaikesta mitä oon tehnyt ja nähnyt. Se ei ole varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi, että olen äärettömän tyytyväinen mun au pair -aikaan ja kiitollinen kaikesta, jonka olen viimeisen 12 kuukauden aikana kokenut.
Kiitos että olet kulkenut mukana mun elämää!
Matsku kiittää ja kumartaa. Tackar och bockar.
P.S kahden viikon päästä alkaa uusi seikkailu Tukholmassa, pysy mukana! ;)
