Vaikka oonkin ollut täällä ihan minimaalisen ajan, niin muutamat jutut on ottanut silmään (varmasti löytyy enemmänkin, mutta nämä tuli tältä isumalta mieleen):
Kliseisesti aloitan kuivauskaapilla. Miten sen tuominen ulkomaille vaan voi olla niin hankalaa. Kuivauskaappiin tottuneella on melko rassaavaa, kun tiskikoneen tyhjennyksen jälkeen koko tiskipöytä on täynnä purkkeja ja kippoja, joiden paikka olis selvästi kuivauskaapissa.
Yleisistä vessoista ei löydy sitä rullaa mihin kuivata kätensä. Seinässä on semmonen puhallin, joka Suomessa muistuttaa huonoa fööniä ja täällä tuulitunnelia.
Ihmiset tulee täällä paljon helpommin kättelemään. Se on osa ihan päivittäistä rutiinia, dagiksessakin on yksi noin kolmekymppinen nainen, kun tulee aina kättelemään, kun vien M sinne. Myös kun oli ekat vai tokat treenit, niin suurin osa tuli ihan oikeasti kättelemään, että moi mä oon X ja me ei vissiin ollakaan nähty ennen.
Suomalaiset naiset ei käytä lenkkareita arkipukeutumisessa. Viime keväänä luin yhdestä blogista, että ruotsalaiset käyttää ihan normaalina päivänä lenkkareita. Täällä olenkin kiinnittänyt huomiota, että farkkujen ja bleiserin kaverina voi hyvin olla värikkäät juoksulenkkarit tai legginsit ja tunika on yhdistetty lenkkareihin. Positiivisena asiana täytyy sentään sanoa, että lenkkarit on siistit ja hyväkuntoiset. Ei sen näköiset, että niillä on juostu intervallia purulla...
Kaupassa kassa ei anna sulle kolikoita eikä useimmin niitä myöskään anneta kassalle, vaan kolikot laitetaan semmoseet koneeseen. Kolikot on siis automaatisoitu. ;)
Ruoka on mun mielestä kalliimpaa täällä. Ekan kerran havahduin kun olin ostamassa jauhelihaa lihapullia varten. Normi kilohinta oli lähes 60kruunua. Mun mielestä se on enemmän kuin Suomessa, eller hur..?
Viimeisin ja paras on fredagsmys! Silloin saa hyvällä omatunnolla syödä hyvää ruokaa sekä herkutella telkkarin edessä. Mun mielestä kuulostaa aikas hyvälle. Ja kohta se perjantai taas onkin! ;)
4 kommenttia:
Tutulta kuulostaa... Kolikkokoneet eivät kyllä vielä olleet rantautuneet Keski-Eurooppaan! Mun on pakko sanoa, että mä totuin siihen kättelyyn täysin ja musta se oli kivaa ja selkeää. Mutta poskisuudelmissa olikin ehkä enemmän harjoittelua... Ei niin että mulla jotain niitä vastaan olis!!;-) mulla kävi kyllä niin, että ne isoimmat erot huomasi vasta Suomessa, kun siellä tilanteeseen vaan sopeutui parhaansa mukaan, enkä sitten jossain vaiheessa enää muistanut Suomen tavoista mitään... :-D
Vi ses snart!!
Mulla palautuu todellisuus hetkeksi marraskuussa ja taas totun kuivauskaappiin! Ei ole helppoa... :D
Se kättely kuulostaa kivalta tavalta, sois tapahtuvan Suomessakin!
Mä olen kiinnittänyt Hesan aamuliikenteessä kans välillä kyllä huomiota jakkupuku-lenkkari-naisiin ja epäilen, että ainakin joillekin kyse on mukavuudesta matkustaessa, ts. kuvittelisin niidenkin sit vaihtavan toimistolla jotkut sipsuttimet tai kipsuttimet jalkoihinsa.
tytti m.
Mä oon niin samaa mieltä tein kanssa tosta kättelystä! On se kätteleminen dagiksella (ja muuallakin!) paljon mukavampi kuin kengänkärkiin mutistu huomen.
Keväälläkin kun olin pääsykokeissa, oli siellä kivasti haastattelijalla tumma jakkupuku ja pinkit lenkkarit... Varmastikin osalla vaan matkavarustus, mutta kaikki ei vaan muista (halua muistaa) vaihtaa perille päästessä! :--D
Lähetä kommentti