Uudet seikkailut osoitteessa:

www.tukholmassa.blogspot.com !

Kom med! :)

Mitä au pair -vuosi antoi?

Vuosi sitten tähän aikaan mä olin just varannut liput Ruotsiin ja vein passihakemuksen poliisiasemalle. Tein viimeiset viikot grillillä ja pakkasin vikana iltana. En osannut ollenkaan ajatella millainen tuleva vuosi tulisi olemaan, missä sen viettäisin ja kehen tutustuisin.

Nyt tasan vuosi myöhemmin oon onnellinen, että en asettanut tavoitteita ja päämääriä, kuvitellut asioita etukäteen tai varustautunut ennakkoluuloilla. Ekana aamuna Cn tullessa hakemaan mua lentokentältä mulla oli kissa hukassa ja saldona nolla tuntia unta edelliseltä yöltä, eli menin just semmosena sattuu ja tapahtuu -Matskuna mimmonen olen oikeastikin.

Mun vuosi au pairina vieraassa maassa antoi mulle valtavasti kaikkea. Kaikkea kokemaa, näkemää, tehtyä ja kuulemaa on täysin mahdoton eteenpäin välittää, mutta yritän kumminkin.

Ehkä tärkeimpänä mä oon saanut toisen perheen, jonne on aina ovet auki. Paikan, jossa tunnen olevani kotonani.
Eka tuntui hassulta vaan pujahtaa yhdeksi perheenjäseneksi perheeseen, josta ei käytännössä vielä tíennyt mitään. Kuitenkin jo ensimmäisten päivien aikana vieraskoreus hävisi ja arki alkoi. Juurikin se arki auttoi sopeutumaan, kaikki tuntui helpommalta kun tiesi mitä koskakin tapahtuu ja mitä milloinkin pitää tehdä. Vuoden aikana opittiin tuntemaan toisemme erittäin hyvin ja au pair -aikana sattuneet ikävätkin jutut oli helpompi kestää ja kokea, kun tiesi että musta välitetään. Viimeisenä iltana oli uskomattoman vaikeeta sanoa heipat koko perheelle, vaikka tiesinkin tulevani takaisin kuukauden päästä. Mä oon aina luullut, että en ole julkisesti itkevää tyyppiä, mutta matka Löddeköpingen futiskentältä Turun lentokentältä käänsi käsitykset päälaelleen...

A kiteytti aika íhanasti, ja musta tämä on toiminut myös toisin päin: "Det har varit jättekul att få lära känna dig för att du är rolig, du är smart, du är snäll, du gillar att pyssla, du gillar att baka men framför allt har du varit en bra VÄN."

Joulun vietin Ruotsissa ja oon erittäin iloinen, että sain viettää joulun perheessä. Tuntui että kuuluin porukkaan, vaikka silti oli hankala pidätellä kyyneleitä, kun mamma soitti jouluaattona ja toivotti hyvää joulua. Vietin siellä myös muut juhlapyhät ja koin ruotsalaisen perheen tavat viettää niitä. Sain kokemuksia, jotka muutoin eivät olisi mahdollisia.

Sain ystäviä. Syksyllä tuntui hankalalta saada ystäviä ja olin jo lähes valmis heittämään kirveen kaivoon, mutta vuoden vaihde toi muutoksen. Syksyllä saadut kaverit pysyivät, mutta alkuvuodesta sain ystävän, joka tulee pysymään pitkään. Ystävän jonka kanssa vois puhua mistä vaan tai olla vaan hiljaa. Ystävän jonka kanssa vois ihmetellä elämän iloja tai suruja. Ystävän jonka kanssa vois päivällä vahtia lapsia tai illalla juhlia ulkona. Ystävän jonka kanssa oli hyvä olla. Toinen samanmoinen tuli vähän myöhemmin. <3

Sain kokemuksia joita kannan mukanani loppuelämän. Vuoden aikana keräsin itseluottamusta enemmän kuin moneen vuoteen ja opin luottamaan, että kaikki ratkeaa ennemmin tai myöhemmin. Olen aina ollut vähän "oman tieni kulkija" ja tämä vuosi vahvisti ajatuksia siitä, että elämä pitää tehdä omanlaiseksi eikä turhaan elää muille. Jos mä en olis itse päättänyt ja järjestänyt, mä olisin viettänyt vuoden Suomessa jumittaen, makkaraperunoita paistaen. Mä en olis tavannut uusia ihmisiä, mä en olis saanut uskomattomia muistoja enkä mä olis oletettavasti koskaan muuttanut meren toiselle laidalle.

Vuoden aikana karistin turistiajatuksen päästäni ja elin ihan tavallista arkea kaukana "kotoa". Ruotsista tuli mun toinen kotimaa ja ruotsin kielestä kieli, jolla pystyn itseäni sujuvasti ilmaisemaan. Au Pair -vuosi vahvisti mun kielitaitoa niin, että keväällä multa löytyi rohkeutta hakea Tukholmaan kouluun ja miettiä tulevaisuutta muualla kuin Suomessa. Noin kolme viikkoa sitten sain tiedon, että mua odottaa paikka Tukholmassa gymnastik- och idrottshögskolassa. Mietin viisi minuuttia ja otin paikan vastaan!

Opin nauttimaan leffailloista kotona. Opin kärsivällisyyttä. Opin juomaan kaakaota sekä tekemään erilaisia lettejä. Opin huijaamaan koiria savukinkulla sekä hoitamaan kania. Opin jakamaan kylpyhuoneen. Opin nukkumaan vaikka Mn kylmät varpaat kutittivat selkää. Opin että elämä on suuri mahdollisuus nähdä, kuulla sekä kokea.

Mä toivon, että ootte saaneet vuoden aikana edes pienen palan mun kokemasta ja tuntemasta. Kaikesta mitä oon tehnyt ja nähnyt. Se ei ole varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi, että olen äärettömän tyytyväinen mun au pair -aikaan ja kiitollinen kaikesta, jonka olen viimeisen 12 kuukauden aikana kokenut.

Kiitos että olet kulkenut mukana mun elämää!

Matsku kiittää ja kumartaa. Tackar och bockar.

P.S kahden viikon päästä alkaa uusi seikkailu Tukholmassa, pysy mukana! ;)

Vikoja viikkoja Ruotsissa.

Hejsan!
Nyt on vajaa kuukausi oltu täällä Suomen puolella ja vähän vieraalta tuntuu. Mutta kai tähän tottuu! Ja perjantaina tulee koulutuloksetkin eli silloin selviää missä ens syksynä ollaan. Tiedä vaikka tie veis taas muille maille. ;)

Mutta vikat viikot Skånessa...

Niihin mahtui paljon kesäpäiviä Malmössä kera au pair - kavereiden. Fikattiin, käveltiin kaupungilla, otettiin turistikuvia ja puhuttiin. Mietittiin miten onnellisia ollaan meidän Ruotsi-ajasta ja kaikesta siitä mitä se on meille tuonut.

Paljon kesäpäiviä lasten lasten kanssa. Lapsilla alkoi kesäloma reilu viikko ennen mun lähtöä ja jo ennen sitä oli useita hellepäiviä. Uima-allas ja fillarit oli suuressa käytössä kuten myös askartelutarvikkeet. Tehtiin pieniä retkiä sekä muutaman isompi lapsien koululuokkien kanssa.

Pääsin osallistumaan "luokkaretkille" , joissa oli päiväksi aktiviteettejä lapsille ja perheille sekä leipomaan kakun Mn dagiksen päätökseen. Montessorin perinteinen tårtkalas keräsi tänä vuonna yli 70 kakkua! Mukana oli zebrakakku mein porukalta, Mn dagisryhmän nimihän oli Zebran. ;)

Tehtiin myös vikat retket au pair -kavereiden kanssa. Tokavikana viikonloppuna valloitettiin Ystad ja vikana viikonloppuna juostiin MalmöMilen. Jälkimmäisen ei mennyt ihan miten suunnitteli, mutta suht omin jaloin maaliin ja mitalikin löytyy. ;) Vikoina viikonloppuna kävin myös moikkaamassa kolmen vuoden takaista Lions vaihto -perhettä Sölvesborgissa! Aika jännä tapaaminen.

Monet illan kului askarrellessa scrapbookia perheelle. Jotain kivaa haluisin heille antaa, mutta koska heillä on jo monta au pairia ollut, oli myös saatu monenmoista "jäähyväislahjaa". Lopulta päädyin itse-askarreltuun scrapbookiin, vaikka kirjahyllyssä jo monen monta valokuva-albumia olikin. Kuitenkin askartelu oli se mun juttu Ruotsissa... Vaikka kuin ajoissa aloitin niin vikat jutut kyllä väsäsin just ennen kirjan antamista. Samoin kävin tyttöjen korvisten pakkaamisen kanssa. ;)

Pakkaaminen oli yks vaikeimmista jutuista. Lopulta taisin pakata mun kaks matkalaukkua ainakin viiten kertaan... Olin satavarma, että kyllä kaikki hoituu etttä onhan mulla kaks ISOA laukkua. Mutta pikku-Matsku ei muistanutkaan että kilorajoituksetkin löytyy... Hehe. Siellä on vaatekaapissa edelleen pussillinen kamoja odottamassa, jotta laukut ei valtavasti ylipainoisina lähteneet. Perheelta saatu iso valokuvakello ei myöskään helpottanut operaatiota. Onneks virkalijat ei välittäneet mun 13kg käsimatkatavarasta ja 1mx1m kellosta käsimatkatavarana. :P

Nationaldag sujui perheen kanssa. Aamulla askarreltiin pienen Mn kanssa pihalla, sen jälkeen suunnattiin katsomaan isompien specialtreenejä futiskentälle. Treenien jälkeen pikasuihku kotona ja iltapäivällä lupasin viedä lapset Malmöön Folkets Parkiin katsomaan mitä siellä tapahtuu. Huvipuistoa, jätskiä, eläimiä, ihmisiä, picniciä ja kermana kakun päällä kahvittelua LillaTorgetin juustokakkukahvilassa! (ikinä en ole nähnyt yhden juustokakunpalan häviävän yhtä nopeasti....) Päivästä muistona on vitivalkoiset aurinkorajat selässä....

Vikoina päivinä oli myös kamera ahkerassa käytössä. Vaikka tiesin tulevani takaisin heinäkuussa, niin iski iso etukäteisikävä... Mutta olin myös onnellinen, että olin kuvannut ahkerasti läpi vuoden ja vuodesta on vino pino kuvia muistona. :)

Malmö Milen och Dumma Matilda!

Nyt istun junassa menossa kohta Malmöä. Parin tunnin päästä alkaa MalmöMilen ja me tyhmänä ilmoitettiin itsemme muutama viikko sitten... Pian on kotiinlähtökin, niin ehkä nyt voi mennä juoksemaan, kun pääsee Suomeen pakoon sen jälkeen. Treenattu ei meinaan turhan paljon ole, muutama juoksulenkki alla. :--)

Ehkä huomenna oon niin rampa, että en kykene mihinkään. Sitten olis aikaa kirjoitella enemmänkin viimeisistä viikoista! Mua ei juuri koneella ole näkynyt, kun kova halua ehtiä ja nähdä niin paljon kuin mahdollista ennen Suomeen palua. Adjö! 

Viis päivää yh-äitinä ;)

 Melkein yhtenä kappaleena. M ja C oli ansaitulla viiden päivän lomalla

 Prahassa, ja mun tehtävä oli selvitä hengissä tyttöjen ja karvaturrien kanssa.

Voittajafiilis!

Eka päivä sujui suht kommelluksitta, mitä nyt taistelin joka aamuisen 10 minuuttia koirien tarhan edessä, että mennäänkö sisään vaiko ei mennä. Ja illalla huomasin yhden wc:n tukkeutuneen. 

Aamulla kylppäri jo tulvi...

Loppuviikko meni oikein mallikkaaasti, yhtenä päivänä lilla-M oli vapaa

 dagiksesta ja tuli mukaan Malmöön. Laatuaikaa. ;)

Lauantaina olin katsomassa An futismatsia ja iltapäivällä pelattiin vesisotaa. 

Kaikessa tohinassa sain kattilasta päähäni 

ja tällä hetkellä päälakea koristaa kunnon kuhmu pienine naarmuineen..

Illalla hyvä päivä jatkui,

oltiin rannalla ja menetis tasapainon. 

Sukelsin rantaveteen vaatteet päällä ja puhelin taskussa.

Yön yli se kuivui ja aamulla toimi suht moitteettomasti, pikkuvikoja löytyy kyllä.

Onneks on matka-ja matkatavaravakuutus!

Sunnuntaina katselin kun P pelas joukkueineen.

Iltapäivällä saatiin matkalaiset kotiin ja lapset pörräs malttamattomina matkalaukkujen kimpussa.

Illalla mä lähdin uusilla kengillä Lundiin treffaamaan Ttä.

Mentiin katsomaan amerikkalainen 20-luvun Nwe Yorkiin keskittyvä 

Den store Gatsby.

Ei ollut semmonen leffa, joita yleensä katson,

mutta äärettömän hyvin viihdyin sen kaksi ja puolituntia pimeessä leffasalissa.

Se oli hyvä.

Illalla istuttiin juna-aseman portailla ja odotettiin Tn junaa. 

Tuli valtava ikävä jo tänne vaikka en ole edes lähtenyt.

Tuli ikävä:

kesäiltoja

junia

leffareissuja

kavereita

fikamista

lapsia

pihalla olevaa uima-allasta

Sitä koti-fiilistä joka täällä on ja hyvää oloa.

Tajusin myös että en ole vuoteen koti-ikävöinut Suomeen

 (joo saunaa ja lakua lukuunottamatta) 

kuten reissuilla on tapana. Ehkä se on enne? ;)

Oli ihanan rentouttava ilta viiden melko työlään päivän jälkeen.

Vaikka prinsessa sulosia ja avuliaita onkin,

niin osaa ne kitistäkin ihan kunnolla.

 Ja sitten kun ei oo kukaan jakamassa sitä kitinänmäärää...

Eilenkään en vielä päässyt lepäämään, vaan olin luvannut mennä An mukana kouluun.

Oli kiva, vähän erilainen päivä.

Mutta illalla olin kyllä ihan kuollut.

Siks tänään aamulla jäinkin torkkumaan ja siivoilemaan, 

vaikka suunnitelmissa olikin treffata tyttöjä Malmössä.

Huomenna sitten, meillä on kaikilla on yhteinen askartelupäivä. ;)

101 dalmatialaista

Pari viikko sitten lähdössä Häljarpista kohta Malmöä. Tarkoitus oli syödä Jensen's 

Böfhusin terassilla, mutta tuuli ajoi meidät sisälle.

 Reissussa olin kera Tn.

Pääsykoetta edeltävänä iltana tulikin vähän majoituspulmia ja hermoja ei ainakaan

 pidentänyt kadonnut passi. Lopulta ehdin jo tutkia kaikki Finnairin sivut suurennuslasilla ja 

löysin, että ajokortti kelpaa Pohjoismaissa! Siinä samassa hetkessä passikin löytyi "tärkeät

 paperit" -kansiosta, jonka olin jemmannut vaatekaappiin...

Pääsin Otaniemeen asti kunnialla ja suurempia stressipiikkejä koitin taltuttaa 

merenranta-lenkillä. Olipa kiva paikka olla ulkona!

Koivukuja i Otanäs. <3 Kouluthan oli tästä n.50 metrin päässä, ois aika

 unelmapaikka opiskeluille!

Nautin maisemista.

Huone sai nopeesti uuden sisustuksen (kaaoksen), kun kaikki oli 

ympätty pieneen laukkuun ja tarttin pohjalla olevat materiaalit... Lakupussinkin 

ostin, ihan itselle!

Lenkin jälkeen oli kiva käydä saunassa ja uimassa. Majoitus ei ehkä mennyt 

ihan opiskelijabudjettiin, mutta kun se kerran oli maksettu, niin piti ottaa siitä yöstä kaikki 

huvi irti! ;) Mutta olihan se aamulla kätevää, kun majoitus oli pääsykoepaikan 

vieressä ja bussikin meni nurkan takaa takaisin Kamppiin. En kitise ollenkaan.

Aamupala jäi vähän kehnoille kantimille, kun vielä vikan kerran luin 

muistiinpanoja samalla kuin tankkasin hedelmiä ja jogurttia nassuun. Mutta selvis 

silläkin aamiaisella kokeen yli!

Suoraan kentältä matkasin junalla Landskronaan, kun M ja A juoksi Kalvinknatetissa.

 M juoksi ekaa kertaa ja sijoittui hienosti parinkymmen paikkeille yli 

kuudenkymmenen juoksijan joukossa. A voitti suvereenisti kuten myös viimevuonna. ;) 

Kesällä olis taas isompi finaali siis tiedossa!

Pitkä päivä ei loppunut vielä siihen, vaan käytiin katsomassa spanielin pentuja

 kotimatkalla. Pari viikkoa sitten saapuneiden kanien jälkeen ei onneksi ole ihan 

hetimiten lisää karvaturpia tulossa. 

Olihan ne somia, mutta.. :)

Torstai oli kiire päivä, kampaajakäyntien ja treenien ja videokonferenssien ja  ja ja..

 välissä oli tunti aikaa olla kotona ja mitä Matsku keksi. 

"skulle det vara dags att baka hallonpaj?" 

En saanut leipomiskavereita, mutta illalla kun tulin kotiin oli minipala enää jäljellä... 

Oli se vissiin ollut ihan suunmakusta.

Illalla sain kyydin Lundiin ja sieltä otin junan Malmöön. Aikamme jonotettua 

ja syötyä pikapäivällisen SubWayssa, oltiin keskellä alkavaa semifinaalia! 

Meillä kävi melko tuuri, kun oltiin ylös kiipeämässä missä mein 

tositosihuonot paikat oli, ohitettiin me nainen,

 jolla oli pöydällä valtava kasa lippuja...

ja kysyi että tahdotaanko vaihtaa mein liput. Totta kai me tahdottiin! 

Lopulta päästiin ihan alas riville kaks ja lavakin oli lähellä, ei siis ollenkaan hullumpi vaihtokauppa! 

Jujuna tässä varmaan oli että paikat ei ollut mennyt kaupaks 

ja Arenan haluttiin näyttävän täydeltä telkkarissa. 

Mein mielestä pääasia oli huippuhyvät liput!!!

Eurovision Song Contest 2013 Malmö

Eurovision Song Contest 2013 Malmö

Heja Finland! Lattialta rosvottu lippu ja innokkaat Suomi-fanit.

Lundissa oli kesätunnelmaa kun torilla tanssi ihmisiä,

 kivetyksellä istui jätskiä syöviä lapsia. 

Bongasimpa mä Lordia soittavan bändinkin turistineuvonnan katolta...

Suomen pelin mä istuin O'Learysissä Lundissa. 

En ehkä sulautunut kesämekossa olutta juoviin vanhoihin ukkoihin,

 mutta mulla oli varmasti yhtä hyvä tunnelma kuin niillä! 

Tosin muutama sekunti ennen päätössummeria katsoin parhaimmaksi lähteä hipsimään bussille...

Ja tämmösen viestin sain kotimatkalla. Hehe.

 Lupasin käyttää ikkunaa...

Joo, kyllä, siinä pitäis olla mitt eikä min.

P harjoitteli viikonloppuna kuvaamaan järkkärillä. 

Suunnitelmissa kun on kuulemma vähän suurempia hankintoja joihin viikkorahoja säästetään. 

Videokamera nyt aluks.

Eilinen pienempien gympauppvisning ja sali täynnä pieniä dalmatialaisia.

Aamulla kävin juoksemassa ("seuraa keltaisia pisteitä" "oho missä mä oon missä ne pisteet on ne katos!") ja päivä jatkuu täytelyillä letuilla. Nam!

Peukkuja Leijonille!

Nyt on koe ohi! Meni miten meni, enää ei voi vaikuttaa. Melko yksityiskohtasia kysymyksiä olivat keksineet... Paljon oli porukkaa, mutta kovasti toivon että mun panostus riittäis ja 27.5 lähetettävä kirje tulis myös mulle. Sitten saisin stressata vähän lisää juhannusviikolla olevasta liikuntakokeesta. ;--)

Kokeen jälkeen oon lagannut pahasti monta päivää. Tiistai meni iltaan asti sillä kokeeseen tsemppaamisella, mutta keskiviikkoaamulla alkoi väsymys, jolle ei näy loppua. Keskiviikkona näin kavereita, torstai-ilta kului Malmössä ja perjantaina taas fikailtiin aamulla. Otan takaisin kaiken sen ajan, mitä meni kokeeseen lukiessa! ;) 

Eilen eli lauantaina tavattiin Fn kanssa Emporiassa, ja iltapäivästä päädyin Lundiin metsästämään Lindexin maximekkoa. Eipä sitä Lundistakaan löytynyt, mutta O'Learys löytyi ja siellä katsoin matsin mot Tre Kronor. Eipä siinä juuri juhlimista riittänyt, vaikka toisen sinivalkoisen paidan bongasinkin. Samalla bongasin myös monta kummaksuvaa katsetta, erotuin kai mekossani ja kolassani niistä olutta juovista viikinkimiehistä. Hih.

Summerin soidessa katsoin kuitenkin  parhaimmaksi kipittää bussille finaalijuhlia karkuun...

Tänään oon vaan laiskotellut kotona askarrellen ja intensiivisesti lätkää seuraten. Aamulla kävin tiukan keskustelun, että kuuluuko tyttöjen juosta mun huoneeseen, jos tahdon olla rauhassa (nukkua!) tai saako mun tavaroita ottaa ilman lupaa. Hmm. Ei ollut ehkä se hyväntuulisin aloitus päivälle...

 Korpikosken ja Granlundin maalit teki pelin jännäks, nyt vaan peukkuja Leijonille!