Opiskeluahdistus.

Hanna Hoitaja ja Hannu Hoitaja... Ei ei ei! Tein ainakin miljoonannen ammatinvalintatestin ja tulos on tämä:

"Sinulla on hyvät vuorovaikutustaidot, olet ulospäin suuntautunut ja tulet toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olet, avoin, joustava ja sopeudut helposti uusiin tilanteisiin. Hanna ja Hannu Hoitajalla on sekä fyysistä että psyykkistä kestävyyttä ja hyvä stressinsietokyky. Hanna ja Hannu Hoitaja viihtyvät esimerkiksi sairaanhoitajina, naprapaatteina, kiropraktikkoina, vanhushoitajina tai lääkäreinä. Kuulostaako tutulta?"

Kolme ekaa lausetta joo, mutta loppu on ehdoton ei. En mä näe itseäni työskentelemässä hoitoalalla. Enkä ainakaan sairaalassa. Vanhustenhoitaja ei. Sairaanhoitaja ei. Lääkäri ei ei ei. Hmm...

Nyt oon itse miettinyt niin kauan niitä samoja vaihtoehtoja, että pelkään menettäneeni kyvyn nähdä täysin uusia aloja sekä koulutuksia. Ajatukset pyörii samojen juttujen ympärillä, eikä silmät aukene uusille jutuille.

Sen mä tiedän, että haluan työskennellä ihmisten kanssa. Myös lapset ja nuoret on ok, kuitenkaan tuskin ihan pieniä lapsia jaksaisin koko työviikkoa eli silloin pitäis olla eri ryhmiä tms. Yksin toimistossa kököttäminen ja kloonityöpäivät ei ole myöskään mun juttuja. Kieliäkin vois olla kiva käyttää, mutta englantini on hävettävän huono. Käsillä tekeminen kiinnostaa ja se että näkee työnsä tuloksen. Mutta myös teoriaopinnot sujuu. Haaste vois olla opiskella muulla kuin suomen kielellä? Mutta koska yleensä en mene sieltä missä aita on matalin, mietin onko sen päälle vielä vieraalla kielellä opiskelu liian kunnianhimoista. Kaupallinen ala ei kiinnosta. Fyysinen kuormittavuus olis kivaa vaihtelua, mutta reuman sallimissa rajoissa.

Ai mullako kriteereitä? No ei, kunhan olis koulu/työ missä viihdyn!
Me ootetaan täällä Onnin kanssa vinkkejä mein ens syksyn olinpaikasta!